maanantai 9. helmikuuta 2015

Synttärit


Voi kamala sentään. Hei olen Annika ja olen 32-vuotias. Huh. Juuri laskin, että olen asunut Rauhalassa vuodesta 2006 lähtien eli toukokuussa yhdeksän vuotta. Se tarkoittaa sitä, että olin 23-vuotias kun astelin tähän taloon ensimmäisen kerran ja nyt 32. Huomaako jotenkin, että kärsin jonkinasteisesta ikäkriisistä? Olen tosi paljon tyytyväisempi elämääni nyt, kuin 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta. Ei tarttis tulla vuosia enää yhtään. Muutenkin tuntuu, että ollaan jossain murrosvaiheessa sillä täytin syksyä ajatellen lasten päivähoitohakemukset ja hain itselleni opiskelupaikkaa. Kaikenlaista uutta.  

Iloisempii aiheisiin. Sain äidiltä synttäriviikonloppunani hänelle turhaksi käyneen Lars Bessfeltin Flakes-valaisimen. Sille löytyi hyvä paikka meidän ruokapöydän päältä. Älkää kiinnittäkö huomioita, mun keskeneräiseen projektiin, joka on siis tuon ikivanhan mustan boordin repiminen irti tuolta ikkunaseinältä. On edennyt hieman hitaasti. 




Viikonlopun paras lahja oli Pötin tekemä postmoderni savityö "Lötsähtänyt omena". Olen ihaillut sitä lauantaista lähtien. Se on kyllä tosi upea.


Puolet meidän perheen muksuista karkasi tänään aikaistetulle hiihtolomalle pohjoiseen. Karhunpoika on sairastanut ja ollut tosi säälittävä. Vauva kipeänä on kyllä jotain tosi sympaattista. Hän sai muuten kuvissa näkyvän karhupuvun jo viime kesänä, mutta se oli aivan valtava. Ukko on kasvanut, sillä nyt lököttää enää vain sopivasti. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti