maanantai 2. maaliskuuta 2015

Synttärisankari kirkossa


Kirkkonummen suomalaisella seurakunnalla on mukava perinne kutsua neljä vuotta täyttävät lapset yhteisiin syntymäpäiväjuhliin Masalan kirkkoon. Olin vastaavassa tilaisuudessa Pötin kanssa kahdeksan vuotta sitten ja ilahduin, kun kutsu kolahti Himpullekin. Juhlassa kuultiin seurakunnan lapsikuoroa, nähtiin nukketeatteriesitys Samuelista ja syötiin tietysti kakkua. Jokainen sankari sai päähänsä kruunun ja muistoksi Lasten Raamatun. Himpun mielestä nimikyltti, jonka hän sai itse valita oli paras. Siinä oli sikasiisti punainen traktori. 




Tilaisuus oli ihan yhtä mukava kuin muistin. Seurakunnan lapsityöntekijöillä ja pyhäkouluopettajilla oli ihanasti aikaa jutella lasten kanssa ja kysellä heidän elämästään. Sivukorvalla yritin kuunnella mitä Himppu heille kertoi. Olin kuulevinani, että kissoista oli puhetta ja isosta määrästä veljiä. Niin ja siitä, että hän odottaa kesää. Himppu on jo kaksi viikkoa hokenut, että sen jälkeen kun pääsiäiskukko on käynyt, alkaa kesä. Älä tule takatalvi, tule lämmin kevät!



perjantai 20. helmikuuta 2015

Perjantai-iltana



Meillä saunotaan ihan simona. Puilla lämpiävä sauna lämmitetään vähintään kolme kertaa viikossa. Saunomiseen liittyy erilaisia perinteitä. Kuten se, että sauna syväpuhdistetaan (lauteiden irroitusta myöten) juhannukseksi ja jouluksi. Minä saunon mieluiten niin, että lisään löylyveteen eukalyptusta. Mies saunoo pisimpään. Hän menee ensimmäisenä ja poistuu viimeisenä. Koska emme mahdu saunaan kaikki kerralla menemme vuoroissa. Mutta perheenpää istuu omalla paikallaan lauteiden oikeassa päädyssä koko vaihtuvien seuralaistensa saunomisen ajan. Yli tunnin helposti. Myös töntöt ovat ahkeria löylymiehiä ja heilläkin on omat mieltymyksensä saunomisen suhteen. Tosin ne rajoittuvat lähinnä kulinaristisiin aspekteihin. Saunajuomat valitaan kaupasta aina itse. Mieluiten otetaan Herra Hakkaraisen banaanilimsaa. Kolisevissa pulloissa, siis lasisissa, joissa on vetokorkit. Koko ajan skoolataan. Limsaa juodaan hitaasti. Niin kauan, että kiuasnakit on kypsiä. Nakit syödään pesuhuoneessa talouspaperikääreestä. Eikä niihin panna mitään mausteita. Sitten pestään hiukset. Vauvan hiukset sillä missä on hylkeen kuva ja Himpun hiukset sillä missä on Risto Räppääjä. Kuivatellaan. Laitetaan saunatakit. Sitten vauva kannetaan sohvalle ja Himppu tepsuttaa perässä. Märät jalkapohjat lätsähtelevät parketilla. Sitten otetaan saunaperräiset. Siis maataan sohvalla viltin alla ja löhöillään. Näin ollaan energisinä valmiit iltapalalle. Himppu tahtoo yleensä toastin. Kahden leipäviipaleen väliin laitetaan kinkkua ja juustoa ja se grillataan voileipägrillissä. Tilaaja itse vahtii, koska kypsyys on sopiva. Vauva söi tänäänkin banaanin ja näkkärin. Ja yhden liiskaantuneen hedelmäkarkin. Yöpöytään jähmettyneen. 


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lastenhuoneessa



Ennen joulua muistin pari vuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä ostamani legopöydän. Se oli aika rikkinäinen, mutta jotenkin nostalgia-aalto pyyhkäisi niin voimakkaasti ylitseni, että ostin sen. Hinta oli huikeat 5 euroa. Siihen aikaan kun minä olin pieni vastaavia kapistuksia oli lapsien viihdykkeinä pankeissa. Muistan itsekin rakennelleeni ponien karsinoita palikoista, kun äiti hoiti asioita kassalla. Pöytä oli pitkään appivanhempieni varastossa, sillä ostohetkellä töntöt olivat tosiaan alle kaksivuotiata. Unohdin sen kokonaan, kunnes näin siitä vilauksen ja tajusin, että sehän on täydellinen joululahja nyt kun pojat ovat jo isompia. Pöytä on muovia, joten sen korjaaminen olikin melkoinen haaste. Voin rehellisesti tunnustaa, että en tehnyt sen eteen juuri, mitään, mutta alunperin oli vakaa aikomus tehdä kyllä. Olin jo hilannut pöydän naapurimme verstaalle tuunattavaksi, kun mykoplasma kaatoi koko perheen ja sanotaanko, että vertstaalle ehtiminen oli aika haastavaa. Niimpä meidän naapurinsetä korjasi ja maalasi pöydän töntöille ja siitä tuli kyllä aivan upea! Pojat on nököttäneet sen ääressä torneja tekemässä joka ikinen päivä.





Dinosauruksille löysin kivat hyllyt Ikeasta. Ne ovat oikeasti sellaisia tauluhyllyjä, mutta sopivat loistavasti tähänkin tarkoitukseen.



maanantai 16. helmikuuta 2015

Laiva on lastattu


Ihana viikonloppu takana. Paljon merkkipäiviä, mies täytti 49 vuotta, isoäiti 86 vuotta ja sitten ystävänpäivä vielä siihen pälle. Lähdimme miehen kanssa kahdestaan, tai oikeastaan vauvan kummien kanssa, mutta ilman lapsia Viking Gracelle lauantai-iltana ja eilen sunnuntaina tultiin kotiin. Grace on kyllä hieno laiva. Kylpyläosasto on aivan upea. Oltiin yrittsaunassa, höyryhuoneessa, porealtaissa ja kylmähuoneessa. Ruoka oli hyvää ja palvelukin tosi ystävällistä. Yksi yö oltiin poissa, mutta tönttöjen mielestä oltiin koko viikko. Tai ainakin se tuntui siltä. 





Onneksi tuliaiset onnistui. Himppu oli kissapuvustaan niin innoissaan, että nukkuikin se päällä. Tänään on ollut mieletön auringonpaiste, ollaan nautittu siitä kasaamalla 350 palaista legolaivaa kolme tuntia. Vauva toimi tarjoilijana. Hän kantoi keittiöstä muun muassa mantelimaitoa, banaania ja lakupötkön, jonka tosin söi itse. Vähän taisi äidiltä taidot loppua, koska kolmeen kerrokseen jäi epämääräinen reikä, jota ei kyllä mallikuvassa ole ollenkaan, myöskin neljä palaa jäi yli, mutta tönttöjen mielestä tuli upea ja se on tärkeintä. Himppu laittoi matkustajat kyytiin. Vauva asetti tutin perätuhdolle ja laiva lähti matkaan kohti Masalaa. Kiva olla kotona, chili con carne porisee hellalla. Kun mies tulee töistä, lähdetään pulkkailemaan. 


Ihmeellinen hiihtoloma, kun kaikki isommat lapset ovat maailmalla. Pötin kuvaterveiset ilahduttavat. Alla oleva otos tuli tänä aamuna klo 7.05. Jäin miettimään oliko hiukset tässä jo vahalla aseteltu "just hyvin" vai oliko hän juuri noussut sängystä. 




maanantai 9. helmikuuta 2015

Synttärit


Voi kamala sentään. Hei olen Annika ja olen 32-vuotias. Huh. Juuri laskin, että olen asunut Rauhalassa vuodesta 2006 lähtien eli toukokuussa yhdeksän vuotta. Se tarkoittaa sitä, että olin 23-vuotias kun astelin tähän taloon ensimmäisen kerran ja nyt 32. Huomaako jotenkin, että kärsin jonkinasteisesta ikäkriisistä? Olen tosi paljon tyytyväisempi elämääni nyt, kuin 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta. Ei tarttis tulla vuosia enää yhtään. Muutenkin tuntuu, että ollaan jossain murrosvaiheessa sillä täytin syksyä ajatellen lasten päivähoitohakemukset ja hain itselleni opiskelupaikkaa. Kaikenlaista uutta.  

Iloisempii aiheisiin. Sain äidiltä synttäriviikonloppunani hänelle turhaksi käyneen Lars Bessfeltin Flakes-valaisimen. Sille löytyi hyvä paikka meidän ruokapöydän päältä. Älkää kiinnittäkö huomioita, mun keskeneräiseen projektiin, joka on siis tuon ikivanhan mustan boordin repiminen irti tuolta ikkunaseinältä. On edennyt hieman hitaasti. 




Viikonlopun paras lahja oli Pötin tekemä postmoderni savityö "Lötsähtänyt omena". Olen ihaillut sitä lauantaista lähtien. Se on kyllä tosi upea.


Puolet meidän perheen muksuista karkasi tänään aikaistetulle hiihtolomalle pohjoiseen. Karhunpoika on sairastanut ja ollut tosi säälittävä. Vauva kipeänä on kyllä jotain tosi sympaattista. Hän sai muuten kuvissa näkyvän karhupuvun jo viime kesänä, mutta se oli aivan valtava. Ukko on kasvanut, sillä nyt lököttää enää vain sopivasti. 


torstai 5. helmikuuta 2015

Pullero


Yllä olevan kuvan nimi on "Onhan se vähän kasvanut". Rolle on seitsenkuisena jo melkoinen mötikkä, mutta totuuden nimissä pitää tunnustaa, että ei se kyllä livenä minusta ihan noin valtava ole. Jotenkin kuvakulma on pullistava. Himppu on tässä laskemassa kissaa maahan, joten sillä on takajalat jo melkein lattiassa, ehkä se johtuu siitä. Pulleromaisuus.

Olen tehnyt listaa kevään remonttihommista. Ihmeellistä miten surkeat valikoimat tapettivaihtoehdoista on missään nettikaupoissa. RTV:ssä on minusta tähän saakka ollut parhaat vaihtoehdot ja hinta-laatusuhde, mutta sinnekin pitää ilmeisesti raahautua paikalle. Mies huokaisi nähdessään entrauslistani. On uskomatonta miten paljon löytyy pientä fiksattavaa. Sellaista minkä arjessa unohtaa, silmä tottuu niin nopeasti, vaikka alunperin joku juttu olis häirinnyt kuinka. Mikään ei ole niin pysyvää, kuin väliaikaiset viritykset. Että tehdään tämä loppuun sitten joskus. No, nyt tehdään. Tavoitteena on, ettei listassa ole yhtään kohtaa huhtikuun loppuun mennessä. Ans kattoo.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vispipuuroa



Onnistunut päivä. Vauva on innoissaan kihartuvasta tukastaan. Serkulla on samanlainen. Himppu leikki majaa vaatehuoneessa tuntikaupalla. Hän myös söi majassa makaronilaatikkoa ja ketsuppia. Vauva kiikutti majaan Himpulle viinirypäleitä sekä maitoa. Mummu toi ison kulhollisen vispipuuroa. Vitsi miten hyvää. En edes muista, koska olisin viimeksi syönyt sitä. Himppu haluaisi muuttaa pikkuhuoneeseen meidän makkarin viereen. Siinä asuu kuitenkin Onni, mikä selvästi vaikeuttaa Himpun muuttoa. Hän kuitenkin kantaa sitkeästi tavaroitaan sinne, mistä esiteini on tietenkin innoissaan. Pötillä on ollut onnistumisia koulussa. Koululaiset odottavat hiihtolomaa malttamattomina. Minä olen lauantaina 32-vuotias. Kuullostaa vanhalta. Aika saisi pysähtyä än yy tee nyt.



keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Keittiöapulaisia ja kirkkotaulu


On ollut haipakkaa. Semmosta ei mitään, mutta kauheen paljon. Pieniä asioita, jotka täyttää päivät tukkoon. Yllä on kuva, jonka jaoin viikolla Facebookissa. Siinä on kiteytettynä meidän arkea mukavimmillaan. Pojat tekevät yhdessä ruokaa. On kiva, kun keittiö on täynnä pieniä kokkeja. 


Vauvasta on sukeutunut etevä salaattimestari. Parasta on se, että saa ihan minkä tahansa homman nakinsyömisestä salaatinrepimiseen. Kunhan on tärkeä osa keittiöhenkilökuntaa. Muistin muuten yhtäkkiä viime kesänä Snäcknäsissä ensi kertaa maistamani vuohenjuustokuutiot. Ne tuovat salaattiin tosi mukavaa vaihtelua fetalle. Suosittelen kokeilemaan. 



Maanantaina meillä oli hoitotönttöjä, kun Millan lapset Lilli ja Leevi olivat meillä päivän. Oli pakko ottaa tällainen kasvukuva. Kaikkien rivissä olevien välllä on melkein vuosi ikäeroa. Lilli on neljä, Himppu on kolme, Vauva on 2 ja Leevi on 1. Huvittava pieni rivistö. Himpulla on jalassaan Roopen vanhat kymmenen numeroa liian isot Spiderman-housut, mutta kun ne on niin makeet. Hän sanoi, että löperyys ei haittaa häntä. Ei vaatteissa, eikä hiuksissa. 


Olisin ihan valmis jo kunnon kevääseen, pääsiäiseen ja vappuun. Tuntuu, että talvi olisi kestänyt ikuisuuden. Sisustin kattien matkalaukkusänkyä. Löysin kaappeja tyhjennellessä maalauksen vuodelta 1957. Siinä on Hiittisten kirkko. Maailman ihanin kirkko, jos minulta kysytään. Se meni laukun kansiosaan juuri sopivan napakasti, joten edes kiinnitystä ei tarvittu. Manun mielestä se on tosi hyvä. 



Rolle on ollut masentunut. Se sai eilen poroa, kun meilläkin oli sisäfilettä ja tänään vain Latzia. Ei mene pienen kissan kaaliin tämmöset ailahtelut aterian tasossa. Hän on kulinaristi. 



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Löytöjä



Meillä on ollut pieni vaatekaappiprojekti makkarissa, toisin sanoen laitoimme kaappeihin uuden ovet ja siinä yhteydessä tuli tyhjennettyä ne kokonaan. Aikamoisia aarteita löytyi kuten nämä Jo Hamin ihanat pupuvedokset. Olin unohtanut ne kokonaan, ostin ne vuonna 2013. Erikoista on se, että nyt kun muistin niiden olemassa olon muistan myös, että niitä oli kolme. Yksi on edelleen kadoksissa. Mutta kyllä se varmaankin vielä tulee esiin. Mies ahkeroi tänään ja laittoi taulut seinään. Ajatuksena on vuosien saatossa pikkuhiljaa rakentaa mustavalkoista kollaasia tuohon päätyseinälle. Ostin kehykset Ikeasta. Olen yrittänyt löytää lastenhuoneen tauluihin aina sellaisen kehysvaihtoehdon, jossa lasin tilalla on kirkas muovi. Tönttöjen huoneessa kun on tälläkin hetkellä meneillään brontosaurusleikki. Taulut lentelevät helposti lattialle ja saavat lennelläkin, kun vaaraa sirpaleista ei ole. Kuvat itse lastenhuoneesta on tylsän kelmeitä. Luonnonvaloa on joku nanosekunti nykyään ja kaikkeen tulee tuollainen kellertävä heijastus. Ihanaa löytää jotain, mikä olemassaolon on kokonaan unohtanut, ihan kun olisi hankkinut jotain uutta!




torstai 22. tammikuuta 2015

Piilosilla




Tänään oli semmonen ihmeellinen tapaus, että Rauhalaan tuli kevään ensimmäiset tulppaanit. Mies selvitti tärkeän tentin ja olin niin ilahtunut, että hakiessani kissanruokaan Platagenista (juu, luit ihan oikein.) nappasin rehutkin matkaan. Pienet kissanpojat innostuivat puskasta niin, että siinä riitti ihmettelemistä ja leikkimistä pitkälle iltapäivään saakka. Tässä alemmassa kuvassa kisut leikkivät piilosta. Manu on jääjä ja laskee silmät kiinni ja Rolle on mennyt piiloon. Ihanaa kevättä!



perjantai 16. tammikuuta 2015

Tee se itse -matkakortti



Olen varmaan joskus kertonutkin, että Himppu on erityisen viehättynyt junamatkailuun. Hänestä on suorastaan tylsää, jos joskus saammekin kyydin kauppaan, eikä tarvitsekaan kulkea junalla. Himppu ihaili pitkään isompien matkustajien matkakortteja, jotka kiiltävissä koteloissaan piipittivät, kun ne nosti leimauslaitteen eteen. Niinpä hän toivoi joulupukilta omaa matkakorttia. Mietin pitkään miten tämän toteuttaisin, sillä Himppu on kolme vuotiaana siis ilmaismatkustaja, eikä hänelle ollut tarjolla mitään varsinaista matkakorttia. Ratkaisu löytyi kuitenkin, sillä konduktöörit antavat pienille matkustajille junamatkoilla pahvisia lastenlippuja ja sellainen sujahtaa juuri sopivasti muovisen matkakorttikotelon sisään. Himppu on niin ylpeä omasta kortistaan. Vitsi on siinä, että leimaamme kortit laitteessa yhtäaikaa, jolloin Himppukin saa nauttia koneen piip-äänestä. Muovisia matkakorttikoteiloita saa ilmaiseksi matkakorttien latauspisteistä kuten R-kioskilta. Ja lasten pahvisia matkalippuja, joissa seikkaievat muun muassa Muumit ja Risto Räppääjä, saa konduktööriltä myös ilmaiseksi. Budjetti siis nolla euroa, mutta riemu satakertainen! 




Kevään merkki



Muistatte varmaan mitä sanotaan pääskysestä? Minulla on oma kevään merkki ja se on se hetki, jolloin vauva kaivaa mustikkapipon esiin. Olemme käyneet asiasta keskusteluja viime päivinä, sillä annan hänen pitää pipoa vain kauppareissuilla, jolloin liikutaan autolla ja sitten meillä sisällä. Ulkoiluun harvinaisen hyvin ilmastoitu myssy on aivan liian kylmä ja sekös vauvaa kismittää. Kun katselin näitä kuvia mieleeni tuli kolme asiaa. Ensinnäkin: Kuvitelkaa, että ostin kuvissa näkyvät kengät Nella ja Nuttu -lastenkirpputorilta aikanaan hintaan 2,50€. Ne olivat ensin Himpulla vuoden ja nyt jo yli puolivuotta vauvalla. Hyvä ostos. Toinen huomioni liittyy kenkiin sekin. Uskomatonta, että vauva tosiaan omaksui viime syksyn aikana, että maailmassa on muitakin kenkävaihtoehtoja kuin huopikkaat. Ne ovat tietysti aina ykkösvalinta, mutta hän on oppinut pitämään muitakin. Edistystä. Olen taipuvainen kevyeen melankoliaan tai oikeastaan haikeuteen, kun ajattelen ajan kulumista. Nyt kun katson tätä kuvissa esiintyvää tönttöä ymmärrän lähipiirimme huvittuneisuuden siitä, että kutsumme edelleen tätä toukokuussa kolme vuotta täyttävää tappia vauvaksi. Mutta kun hän on se pahnanpohjimmainen. Kaikkein pienin meistä. Ja onhan hän nyt oikeastikin kamalan pikkuinen vielä. Kuulin tänään, kun Himppu sadatteli huoneessaan: Vauva, sä oot niin lapsellinen. Dinosaurus-ohjelma oli pipopäälle liikaa. Voin kun voisi hetkeksi painaa pause-nappulaa. Ei tarttis lasten yhtään kasvaa enempää.