Pötin perjantai: Espanjassa

Olin maanantaina pois koulusta (jee) koska olin mofan luona Espanjassa. Täs mun ekassa postauksessa esittelen reissua.  Ootin sikana et nään Majurin, se on mun mofan koira. Se on tässä.

Ulkoilutin sitä rannassa ja vähäsen keskustassa. Se oli kiinnostunut kulkukissoista. Kuvat on mun ottamii, paitsi ne mis oon ite on äiti ottanut. 

Käveltiin aika paljon. Sunnuntaina oli tori, siellä oli sikahalpaa ja paljon kaikkee kamaa. 

Kulkukissoja oli kiva katella. Ne oli eniten rantakadun muurin luona. Tuli Rolle mieleen.

Tässä on kissa menny hiekassa ja alapuolella oon mä. Mun Hollister-paita näyttää just kovalta. 

Joo tää on varmaan äidin ottama, jotain tikkuja pantu palloks.

Torremolinoksen torilla oli kova inkkari, joka soitti omaa musaa. Ostin siltä tämmösen kalanruotokorun,

Täs näkyy street artii.

Nää kuvat on mofan parvekkeelta. Just siistin näköstä.

Täs taas Majuri. Se on terrieri ja sen kyl huomaa.

Sunnuntaina käytiin Malagas mikäli oli sinänsä turhaa, et kaikki oli kii. Mut oli sikahienoo street artii yhen talon seinässä ja valokin osui just hyvin. Joskus jos mulla on oma talo maalaan siihen kaikkee ton tyylistä. Sellasii yksityiskohtii. Toski tavallaa noi eläimet kiipee ja sit luut on maan alla. Ihan sikahieno. Vedin tän myös instaan.

Mä kävin kaksi kertaa rannassa keräämässä kiviä ja simpukoita. Lauantaina illalla me oltiin äitin kaa niin myöhään rannassa, että oli sikapimee. Sit äiti yhtäkkii löysi siit ihan matalasta vedestä meritähden. En eka meinannu ottaa sitä käteen, mutta sitten kuitenki otin sen. Ihmeellinen. Niinku elävä. Semmonen karhee mut alapuolella semmoset imukuppityyliset. Laitettiin se takas veteen, ni se lähti siit heti lilluu.

Oli kiva matka. Ainoo tyhmä oli kotiinpaluu ja se, et vedin heti keskiviikkona enkust merkinnät Helmeen, kun olin unohtanu kysyy läket. Open mielest se ei ollu tarpeeks enkun opiskeluu, et olin puhunu kolme päivää enkkuu matkalla. Coke please. Ja sitte oli heti tiistaina vanhempainvartti mikä nyt oli semmosta sössöö. Ens kerralla kirjotan koulusta tai mun huoneesta. En oo vielä päättäny.

Terveisin

Pötti

Matto

Palasin maanantaina muutaman päivän lomalta Malagasta. Suurperheen arki on sellasta, että heti jos jossain alkaa pukittaa hommat kerääntyy vuoren kokoiseksi kasaksi. Sitä kasaa olen tässä nyt muutaman päivän yrittänyt purkaa, toisin sanoen pyykännyt, siivonnut ja niin edelleen. Olen myös juossut asioilla iloiset pienet assistenttini mukanani. Jokaisen kauppareissun kohokohta on käynti eläinkaupassa. Himppu toivoo ihan mahdottoman paljon omaa kilpikonnaa. Ai kuinka tunnistan hänen tuskansa, ruinasin isältäni aikanaan marsua varmaan kolme vuotta ennen kuin sain sen. Mutta että kilppari, mistä lie senkin keksinyt. 

Ilmojen viilennyttyä Rauhalassakin saa vetää jo villasukkia jalkaan. Meillä ei ole yhtään mattoa. Siis missään huoneessa, mutta kaapissa oli yksi lastenhuoneeseen ostamani matto, joka ei koskaan tullut käyttöön. Nyt kun lattiat ovat viileät levitimme sen tönttöjen huoneeseen ja testiryhmä oli oikein tyytyväinen. Minulla ei varsinaisesti ole mitään mattoja vastaan. Jotenkin vaan tuntuu, että kun on paljon lapsia ja eläimiä on helpompi siivota, kun ei ole mattoja. Perheessämme on myös astmaatikko, joten siksikin matottomuus on ollut helppo valinta. Huomatkaa muuten Himpun pään takana ovessa pilkottava, tänään syntynyt taideteos "Matojen maailma". Kun kysyin miksi piirretyt viivat piti lopuksi käsillä sutata Himppu vastasi: "Siks koska madot on semmosia sotkijoita." No niimpä.

Huomenna luvassa on jotain ihan erityistä. Pötti on innostunut koulussa tvt:stä (tieto- ja viestintätekniikka) ja hänet valittiin tässä pari viikkoa takaperin luokkansa oppilasagentiksi. Tvt-opintoihin liittyen Pötti käyttää muutaman viikon ajan Rauhalan arkea -blogissa vieraskynää kerran viikossa ja tarjoaa teille sisältöä Pötin perjantai -nimisessä juttusarjassa. Siellä hän nytkin naputtelee ja latailee kuvia huoneessaan valimiiksi huomista varten. Saa nähdä mitä hän on keksinyt.

Pipareita

 

Vuoden ekat piparit leivottu Himpun ja Rollen avustuksella. Jäljempänä mainitun apu oli kyllä hieman työllistävää. Keittiön musta kivilattia on täynnä pieniä jauhoisia tassunjälkijä. Himppu oli ahkera apulainen. Teki neljä pellillistä pipareita tuosta vaan. Hänen suosikkimuottinsa oli pääsiäistipu, jonka olen joskus ostanut pääsiäiskeksejä varten. Myös pääsiäispupu oli kova juttu. Nyt se on virallista, joulua voi alkaa oikeasti odottaa. Viisi viikkoa enää. Ihanaa!

Neulehousut

Löysin syksytöntöille Stadiumin alesta Didriksonin neulehousut. Ne on superlämpimät, koot hiukan yllätti. Luulin, ottaneeni liian pienet, kun ostin vauvalle 90cm, mutta ne onkin aika lötteröt. Ei se mitään, mukavat tuntuu olevan. Molemmat olisi halunneet nukkuakin ne jalassa. Aika viileältä tuntuu, ainakin Rauhalassa. Haaveilen lohikeitosta, vaikka ruokalistalla tänään onkin Chili con carnea. Huomenna teen keiton. Olen sairastuvan ylihoitajana, kaksi koululaista on flunssassa ja kuumeessa. Juhon huoneen papukaijatapetti maalattiin tällä viikolla piiloon. Vähän haikeaa, muistan hyvin kun hän ehdottomasti halusi sen viisi vuotta sitten. Nyt se oli hänen mielestään lapsellinen jo. Voi kun ajan voisi pysäyttää edes hetkeksi.

Pieni joululahjapaniikki pääsi yllättämään, mutta sitten aloin vain järjestelmällisesti tehdä listaa ja nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Uusi perheenjäsen Rolf den andra eli Rolle on ihan kuin olisi aina asunut meillä. Voi sitä rakkauden ja ilon määrää, mitä tuollainen pikkukissa voi huusholliin tuodakaan. Tässä muutama Rolle-otos! Mukavaa tiistaita.

Isänpäivä

Aamiainen sängyssä. Isät vastaan pojat -peli tekonurmella. Lounas ja kakkukahvit Riistavuoressa. Niistä on isänpäivä koostunut tänä vuonna. Vauva kantoi asiantuntevasti kakun, kuten kuvista huomaa. On ollut kamala kiire monta viikkoa. Etukäteen ihmettelin aikataulukaaosta, mutta käytännön toteutus on ollut vielä hurjempaa. Jos kalenteria katsoo, on toivoa, että tämän viikon jälkeen helpottaa.