Helatorstain pihatalkoot

Sää ei suosinut talkoolaisia, mutta fiilis pysyi yllä siitä huolimatta. Helatorstain pihatalkoissa purettiin vanhat terassit, tehtiin valtavasta ryteiköstä uusi istutusalue ja rakennettiin talon ja ulkovarastan välille mukulakivikatu. Oman perheen lisäksi pihalla puuhastelivät mummu ja ukki. Aamu lähti ihanasti käyntiin mummun omenapuurolla ja välillä pidettiin kahvi- ja keksipausseja. Tänään perjantaina on uuden terassialueen perustat jo valmiina. Onni ja Pötti rakensivat mukulakivikadun kahdestaan, illalla työmiehet uhkuivat ylpeydestä saunassa. Koko Rauhalan eteinen on kuran peitossa, mutta ei se mitään. Pian on piha entistä ehompi. 

Ps. Pötiltä terveisiä, että häneltä voi nykyään tilata myös pihakivetyksiä. Tilaajan on kuitenkin hyvä huomioida, että toteutus saattaa olla persoonallinen. 

Kissanpäivät

Meidän kissavanhus nauttii aurinkoisista päivistä. Ilta-aurinko lämmittää niin suloisesti Rauhalan takapihan kalliota, että siinä sopii eläkeläisen makoilla. Omenapuu ei ole koskaan kukkinut niin upeasti kuin tänä kesänä. Omenapuun alla oli kaksi tönttöä saunan jälkeen vilvoittelemassa. Tänään häpäisin taas itseni kirkossa itkemällä konfirmaatiotilausuudessa enemmän kuin omaiset. Jotenkin se urkumusiikki on niin koskettavaa. Hävetti ihan. Ajatella, että meidän Eetu on ensi kesänä jo rippi-ikäinen. En ehkä voi mennä kirkkoon ollenkaan. Tänään kun Himppu kaatui kalliolla, hän lähti hakemaan laastaria naapurista. Seisoin oma paketti kädessä terassilla hämmentyneenä tilannetta seuraten. Hän juoksi naapuriin vauva perässään, viimeksi mainittu huuteli koko matkan: Bjarne, Bjarne Emlolle tuli pipi. Kun laastari otettiin pois jalassa ei näkynyt kuin pikkuruinen viiru. Mistähän se on oppinut noin huomionhakuiseksi? Äidiltäänkö? Ei kai.  

Vaahteramäen Costo

Lohjansaaren laituritalkoissa on pieni apulainen. Hampputukkansa ja Coston uuden lakkinsa kanssa Himppu on kuin Vaahteramäen Eemeli. Lakki on muuten 100% kierrätysmateriaalista valmistettu. Himppu ihastui siihen Tapiolassa tänään siinä määrin, että lelukaupassakin hän totesi, että minä en haluu täältä mitään, koska haluun vaan hatun ja sitten croisantin. Että tämmöstä. Terkut auringosta!

Voita Pertti!

Tänään tulee Rauhalan arkea -blogilla vuosi täyteen. En olisi ikinä uskonut, että jaksan väsätä tätä vuoden. Bloggaaminen on kuitenkin osoittautunut hauskaksi hommaksi. Ajatus kotiäidin arjen tallentamisesta viehättää minua lähinnä siksi, että ymmärrän tämän olevan ohikiitävä vaihe, jonka jälkeen on vielä reilut kolmekymmentä vuotta työelämää edessä. Olen nauttinut tästä kuluneesta vuodesta paljon. En ihmettele, että päädyin aloittamaan bloggaamisen juuri toukokuussa. Lemppari kuukauteni, kun kesä on vielä edessä. Blogin synttäreiden kunniaksi arvotaan mikäs muukaan kuin Vauvapertti eli Näpertelytaivaan pehmokäärme. Käärme on virkattu 100% puuvillasta ja täytteenä on vanua. Pertti kestää myös pesukoneessa pesemisen. Palkinnon arvo on 34 euroa. Osallistua voit jättämällä viestin kommenttikenttään. Osallistumisaikaa on viikko, siis ke 28.5 saakka. Onnea arvontaan!

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Näpertelytaivaan kanssa. Näpertelytaivas on mukana myös Käsityökortteli-tapahtumassa Narikkatorilla Helsingissä tulevana viikonloppuna, käykää moikkaamassa Millaa!

Ps. Voittaja voi nimetä käärmeen omien toiveidensa mukaan, sen ei siis tietenkää ole pakko vastata nimeen Vauvapertti :)

Mustikkapipon paluu

Hellesäät vaativat vauvankin päähän kevyempää päähinettä, niinpä koettiin mustikkapipon paluu. Muistatteko mustikkapipon? Se on se sama venynyt ja vanunut lakki, joka päässä vauva jopa nukkui, kunnes piilotin sen talven ajaksi. Jälleenäkeminen oli lämmin. Appivanhemmat toivat mahtavan ahvensaaliin. Söimme grillatut kalat persikka-sinihomejuustosalaatin kanssa. Maistui kesältä. 

Ilmojen lämmettyä kisut ulkoilevat terasseilla. Pötti teki päivän päätteeksi Kanelille punkkisyynin.

Maalaamista

Maalaushommien alkaminen on varma merkki kesästä. Viime kesänä maalasin tympääntymiseen saakka, mutta alkukesästä olen aina innokas. Maalaaminen on siitä hauskaa hommaa, että työn jälki näkyy heti. Viikonlopun aikana ehdin valtata portaat kolmeen kertaan ja maalata kaiteet kertaalleen. Kun viimeisin maalikerros on kuivunut maalaan kaiken vielä kerran, sitten lopputulos on varmaan hyvä. Kyllä muuttui meidän sisäänkäynnin ilme kerta heitolla. Jee! Lisäosan vieressä oleva nurmialue on säälittävä, nurmikko on oikeasti todella hentoa. Se pitää ehdottomasti kylvää uudelleen. Tein listan tämän kesän ulkohommista, tuli niin pitkä, ettei mies lukenut kuin puoleen väliin. Onneksi suurin osa töistä vaatii vain aikaa ja vaivaa, eikä niinkään rahaa. Mutta mitkä kelit koko viikonlopun, melkein lähdin maalausurakan päätteeksi pulahtamaan läheiselle järvelle, mutta viime tingassa jänistin. Jos vielä pari viikkoa odottelisi vesien lämpenemistä. Ihanaa sunnuntaita!

Pihapäivä

Tänään vietimme neljästään koko päivän pihalla. Ilma kutsui grillaamaan ja touhuamaan niin, että ulko-ovesta astuttiin hommiin kello kymmeneltä ja takaisin yhdeksän aikaan illalla. Himpun päivään mahtui dramatiikkaa. Minä onneton nappasin kuivuneet pajunkissat ulkovaasista ja nakkasin ne ulkogrilliin odottamaan seuraavaa tulentekoa. Kohta kuului terassilla pienen pojan kimeä kirjaisu: "EIIIIIIIII! Vauva, äiti on laittanut kissanpojat takkaan."Sen jälkeen Himppu repi kaikki oksat takaisin terassille ja irroitti huolellisesti jokaisen kissanpojan (pajunkissan) ja vei oksat takaisin grilliin. Niillä hän leikkikin sitten koko päivän. Yhden hän antoi myös vauvalle, sen nimi on Paavo. Ulkoleikkien lopussa vietiin kissanpojat leikkimökkiin nukkumaan. 

Aamupäivällä piipahdettiin myös Plantagenissa. Ostin pari hortensiaa ja lannoitetta. Voi kuinka kauniita ne ovatkaan. Plantagenissa iskee aina puutarhakuume. Tekisi mieli rakennella pihalle erilaisia istuinryhmiä ja ruusutarhoja. Onneksi ymmärrän rajallisuuteni ja tyydyn helppohoitoiseen ja toimivaan pihapiiriin. 

Aloitin myös sisäänkäynnin portaiden valttaamisen. Ehdin sutia portaat aamupäivällä kertaalleen ja illalla uudelleen. Huomenna maalaan vielä kerran, uskon sävyn olevan sitten juuri sellainen, kun toivoin. Kaiteet pitäisi maalata valkoisiksi, hyvällä tuurilla pääsen siihenkin hommaan jo huomenna. 

Vauva heilui farkkushortseissa paljasjaloin koko päivän. Illalla jalkapohjat olivat niin multaiset, että niitä jynssättiin oikein pesusienellä. 

Nostin tomaatin ulos aurinkohoitoa saamaan. Yksi tomaatti poimittiin vauvan kanssa jo salaattiin. Iltapuhteena pojat siirsivät isän kanssa vanhan takaterassin tasanteen leikkimökin eteen. Meille on tulossa iso terassiremontti, jonka yhteydessä vanha takaterassi puretaan kokonaan. Olemme kuumeisesti yrittäneet keksiä uusiokäyttöä sen eri osille. Kauniiksi sävytettyä ja hyväkuntoista, vaikkakin vanhaa, lautaa on kurja heittää menemään. Tämä leikkimökin "rappu" oli ensimmäinen paikka, johon pystyimme materiaalia hyödyntämään. Mahdollisesti käytämme isompia osia myöhemmin puukatoksen pohjarakenteeksi. Nyt ukot syövät makkaraa, joka valmistettiin kiukaalla lauantaisaunan tuoksinnassa. Kohta lastenhuoneesta kuuluu tuhinaa.  

Ps. En ymmärrä mitä keksisin, että saisin tämän yhden hampputukan parturiin.

Purrelle

Kuva: Ville Vintola

Meidän pieni Purrellini täyttää tänään kaksi vuotta. Minulla on tapana kirjoitella lapsille kirjeitä jokaisen omaan muistikirjaan pari kertaa vuodessa. Tässä ote eilen vauvalle rustaamastani tekstistä.

"...Edistystä on tapahtunut äitiyteni suhteen siinä, että kutsun sinua nykyään joskus myös omalla nimelläsi, jotta oppisit, ettei nimesi virallisesti ole Purre eikä vauva. Kasvamisesi on haikeaa, koska olet perheemme viimeinen vauva, vaikka samaan aikaan seuraan mielenkiinnolla ja suurella ylpeydellä, kun opit uusia asioita ja tulet koko ajan vain hauskemmaksi. Isovanhempien kanssa vietetty aika näkyy sinussa huvittavana murteena. Pyydät usein sylliin, sanot että ulkona on pimmeetä, haluat kallaa ja lähdet kottiin. Tämä naurattaa erityisesti isoveljiäsi.

Olet tosi rohkea ja usein houkuteletkin isoveljeäsi Himppua perässäsi mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Jostain syystä olet innostunut takatontin puukatoksesta. Luulen, että siihen on kaksi selitystä. Olet varmaan nähnyt siellä sisiliskon, koska niitä on paljon, lisäksi kiinnostusta lisää varmaan se, että olen sanonut ettei sinne saa mennä leikkimään. Kuten huomaat teen kasvattaja edelleen eeppisiä virheitä, mutta pelkään, että puukasat sortuvat päällesi, jos kiipeilet siellä. Suosikkiartistisi on Robin ja -ohjelmasi Puuha Pete tai Peppi Pitkätossu. Olet myös innostunut avaruusrangeri Buzz Lightyearistä, koska sait Pötin vanhan figuurin itsellesi vintistä.

Tykkäät uimisesta ja juoksemisesta. Isän kanssa lähdet futisharjoituksiin intoa puhkuen joka kerta, kun saat luvan. Alkukeväästä, siis jo pääsiäisen aikaan, oli pari niin lämmintä päivää, että ampiasen kokoiset hyttyset valtasivat Rauhalan. Siitä sinulle on jäänyt sen sortin trauma, että isän pitää varan vuoksi läpsiä lastenhuoneen seiniin kämmenillään ennen kuin suostut menemään iltaisin sänkyyn. "Hyttynen kiusaa minuu"-kuuluu silti usein monta kertaa, ennen kuin nukahdat.

Isoveljesi Himppu on paras ystäväsi. Nyt, kun olette molemmat kaksivuotiata teille on kehittynyt sellainen perustavaa laatua oleva sisarussuhde, jossa saatte hetkessä riidan aikaan mitä erikoisemmista asioista. Alkuviikosta seisoimme juna-asemalla ja sanoit veljellesi, että: Tule tänne Emmo. Elmo korjasi sinulle, ettei hänen nimensä ole Emmo vaan ELMO. Siitä lähtien olet sanonut häntä Emloksi ja saanut Himpun raivon partaalle lähes päivittäin. Juokset lastenhuoneen ovelle ja kuiskaat: Emlooo ja lähdet juoksemaan karkuun ärsyyntynyt isoveljesi perässäsi. Olen aivan varma, että osaat sanoa Elmo ja teet tämän tahallasi. Eilen Himppu tuli huoneestanne tuskastuneena olkkariin ja sanoi: "Oikeesti vauva on niin ärrrsyttävä." Silti haluaisit joka ilta nukkumaan isoveljesi viereen samaan sänkyyn.

Kevät toi Rauhalan pihaan etanat kotiloineen ja sekös vasta hauskaa onkin. Olette pyörittäneet leikkimökin edessä Etanoiden päiväkotia jo monta viikkoa. Toinen teistä on välituntivalvoja, joka nostelee mahdolliset karkulaiset takaisin risuista kyhättyyn aitaukseen ja toinen on keittäjä, joka tekee tarhalaisille ruokaa. Viime viikolla Himppu alensi sinut vakituisesti keittäjäksi, koska hänen mukaansa sinun vahtivuorollasi etanoita karkaili koko ajan. Olet herkästi innostuvaa tyyppiä, saattaa olla että unohdit kyttäysvastuun lähtiessäsi kesken kaiken keinumaan.

Sinulla on erikoinen taipumus innostua asioista, jotka tekevät minun elämästäni vaikeaa. Uusimpana esimerkkinä on Angry birds -mehu. Isot pojat saavat saunajuomiksi vissyä tai limua, te Himpun kanssa mehua. En muista mistä meille ensimmäisen kerran tuli litran purkki Angry birds -mehua, mutta olit myyty heti, kun näit vihreän possun kuvan tölkin kyljessä. Sen jälkeen saunajuomana on aina ollut possumehua, mutta nyt kun tuote on poistunut lähes jokaisen lähikauppamme valikoimista aletaan olla ongelmissa. Keskiviikkoinen saunailta oli traaginen, sillä tarjolla oli vain Mehukattia. Nyyhkytit saunan lattialla: "Minä en haluu kissamehuu..." Ajattelen kasvattajana, että sinun on hyvä oppia sietämään elämän epätäydellisyyttä ja nielemään pettymyksiä. Silti tähyilen joka ikisessä ruokakaupassa haikeana mehuhyllyille, kuin toivoen, että sieltä löytyisi vielä yksi purkki possua. Yritin jo kerran korvata menetyksen ostamalla saman merkin pillimehua, mutta kyljessä oli punainen lintu, joten olit esityksestäni lähinnä loukkaantunut.


Terveisin,

Äiti"

Hoitolapset

Tänään meillä oli jännä päivä, sillä kaverini lapset Lilli 3v. ja Leevi 1v. olivat meillä hoidossa. Töntöt olivat tietenkin vieraista riemuissaan ja oli ihana hoitaa vauvaa taas. Vaikka aina puhun meidän Purresta vauvana, niin nyt sen taas huomasin kuinka paljon se vuosi välissä tekeekin. Leevi täytti juuri yksi vuotta ja Purre kaksi, joten vertailu on helppoa. Lapset remusivat Rauhalan pihassa koko päivän. Lounas syötiin piknikinä saunan terassilla. Keittiö tarjosi tänään savulohta, perunamuusia ja salaattia ja hyvin maistui. Iltapäiväkahvilla (lue: mehulla) nautittiin Millan voisilmäpullia ja minidonitseja. Himppu ja Lilli melkein asuivat leikkimökissä ja Lilli toivoikin voivansa muuttaa sinne kesäasukkaaksi. Ihania ystävyksiä, kylläpä oli kiva päivä!

Huomaa pitkäkarvainen karkulainen saunan ovella :)

Leeviliini. Nämä kuvat ovat muuten Rauhlan eteläpäädystä, jonka ulkomaalaukset pitäisi uusia tänä kesänä. Hirveä homma, mutta mummu lupautui sutijaksi. 

Leevi ja Onni löysivät toisensa :)

Tönttö ja pönttö

Ilmassa oli seikkailun tuntua, kun lähdimme tönttöjen kanssa junalla hakemaan yhdeksän litran maalipönttöä. Arvasin, että kaikenlainen eteneminen kahden ukon ja maalin kanssa on hidasta, joten pakkasin evästä ja pysähdyimmekin miltei koko ajan joko syömään tai juomaan. Mukana oli mustikkamehua, voileipiä kylmäsavulohitäytteellä, hedelmäsalaattia ja kaurakeksejä. Keksit leivottiin aamulla ennen lähtöä, joten ne olivat se paras juttu. 

Perillä Leppävaarassa odotti epämieluinen yllätys, nimittäin Tikkurilan Valtti puuöljyn sävykartasta on poistunut se täydellinen harmaan sävy "latoharmaa", jolla kaikki meidän terassit on maalattu. Olin shokissa. Mutta onneksi ainakin Leppävaaran Prisman maaliosaston sekoituskoneen muistissa oli vielä vanhatkin sävyt ja sain oikean sävyistä sudittavaa. En tajua, kuinka se on jätetty sävykartasta pois, se on aivan täydellinen. Tiedän tämän, koska aikanaan harkitsin sävyä hartaasti. Täytyy varmaan käydä hamstraamassa sitä niin kauan kun sitä saa. 

Junassa konduktöörillä oli hauskaa, kun vauva istui käytävällä reteesti maalipönttö pallinaan. Nämä kuvat ovat Luoman asemalta. Vielä kotimatkalla piti pysähtyä napostelemaan Pikku Myy -pastilleja, koska niitä ei oltu ehditty syödä. Isoveli Himppu totesi kotiseisakkeella, ettei jaksa syödä enää mitään. Siis onnistunut reissu!

Sympaattinen viherkasvi

Sain Pötiltä äitienpäivälahjaksi sympaattisen teekupin, johon hän oli ihan itse omin kätösin kasvattanut jonkun kukan. Ehkä. Tai siis hän ei ole nyt ihan varma, että mikä kasvi tai kukka tai mauste oli kyseessä, mutta jotakin siitä on kovaa vauhtia tulossa. Asetin kupin keittön ikkunalle, jotta heiveröinen eliö saisi auringosta voimaa kasvaa.

Minulla on hyvin erityinen suhde esikoiseeni. Olin 19-vuotias, kun aloin odottaa häntä ja koen hyvin monella tavalla kasvaneeni aikuisuuteen ja äitiyteen hänen kanssaan. Erityisen ilahtunut olin kauniista teemukista, jonka lause on tärkeä ja ajankohtainen. Olen kuumeisesti pohtinut, miksi haluan isona tulla? Palaanko vuoden kuluttua, kun kotiäityteni päättyy, koulunpenkille vai jatkanko siitä mihin työelämässä jäin? Olen pohtinut asiaa myös Pötin kanssa ja sen perusteella pikkuinen ukko oli valinnut kupin. Perustelu uuden "ruukun" hankintaan oli koominen: No se tuli sielt koulust semmosessa ihan hirveen rumassa pahvijutussa, ni mä sanoin heti Jokelle, että tälläsenä mä en kyl pysty tätä lahjottaa. Pieni rakkauspakkaus.

Tänään odottelin junaa sateisella Kauklahden asemalla ja nappasin pari kuvaa. Asemarakennus on todella kaunis, sääli, että siinä vuosia pyörinyt Antiikkiliike lopetti toimintansa. En ihmettele, että jotkut ovat muuttaneet vanhoja asemarakennuksia unelmakodeiksi ja jopa siirrtättäneet niitä kesämökeiksi, vaikka kustannukset tuplaantuisivat uusiin kohteisiin verrattuina. Ainakin tämä Kauklahden asema on aivan ihana.