tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hääpäivä



Tänään on meidän kolmas hääpäivä. Päivä on sujunut reissun päällä, mutta kotona odottavat ihanat valkoiset liljat, jotka ovat juuri puhkeamaisillaan. Olen onnellinen. Hääpäivän lisäksi iloa on tänään tuonut vauva, joka suostui pakottamatta ensimmäistä kertaa sitten syyskuun laittamaan jotkut muut kengät kuin huopikkaat. Tänään ja huomenna on vielä hässäkkää, kunnes torstaina saamme Rauhalan täyteen vieraita. Aika paljon pitäisi tapahtua vielä ennen sitä, mutta en suostu stressaamaan. Kolmeen vuoteen on mahtunut kaksi vauvaa ja talolaajennus. Nyt kun katsoo taaksepäin niin aika on mennyt todella nopeasti. Tasan kolme vuotta sitten istuin Porvoon maistraatin aulassa ja Paananen naljaili, että ehdin vielä juosta pakoon, jollen tahdo Rouva Paanaseksi. Ihan hyvä etten juossut varsinkin, kun hääpäivän iltana istuimme terassilla ja tarjosimme naapureille grillimakkaraa ja mars-patukoita. Oli romantiikka ja eleganssi oikein huipussaan. Varsinaisia häitä juhlimme kyllä sitten myöhemmin, kun Himppu sai nimensä. 


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Vaimona eväsaddikti


Nyt seuraa tunnustus. Olen epätavallisen innostunut eväistä. Puolisoni aloitti hiljattain uudessa työpaikassa, jossa ei ole varsinaista työpaikkaruokalaa. Lähistöllä on tarjontaa kebabista mäkkäriin, mutta silti innostui tästä uudesta elämävaiheesta oikein tosissani. Siis rakastan, rakastan, rakastan eväiden tekemistä. Pelkkä eväiden suunnitteleminen on uskomattoman kivaa. Puhumattakaan niiden valmistamisesta. Olen joka kerta yhtä pettynyt, kun pojat haluavat evääksi jotain myslipatukoita ja pillimehuja. Oikein haaveilen, että saan pakata eväitä voipaperein ja värillisin kuminauhoin.

Aloitin eväshommat jo pari viikkoa ennen uuden työn alkamista. Suuntasin innoissani luottoliikkeeseeni Clas Ohlsonille ja sieltä löytyi fantastiset tuotteet eväiden pakkaamiseen. Hankin mustan eväskassin, joka on suunniteltu Ohlsonin eväsrasioiden kokoiseksi siten, että kolme rasiaa menee tarvittaessa kassiin päällekäin. Jos pakkaan mukaan lämmintä ruokaa, teen aina myös salaatin, tarvitsen siis kaksi erillistä kippoa. Jos teen ruokaisan salaatin, kuten tänään, pakkaan mukaan aina salaatinkastikkeen sekä sämpylän. Taas kaksi astiaa. Ostin myös pikkurasioita mm. juustoraasteen ja erilaisten lämmitettävien kastikkeiden pakkaamiseen (raastetta ei tosiaankaan voi ripotella pastan päälle valmiiksi).
Citymarketista löysin matkakokoisia salaatinkastikkeita. Koska teen soosit yleensä itse, olen täyttänyt pulloja aina uudelleen ja uudelleen. Tänään tein huomista varten hänelle kanasalaattia. Grillasin fileet ulkona mahdollisimman hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. 

Juomapuoli on vielä kehittymässä, sillä nyt olen päivittäin pakannut mukaan Lidlin sitruunavissyä puolilitraa. Tiesittekö muuten, että se maksaa 59 senttiä, siinä missä vastaava Bon aqua noin 2 euroa. 

Rakkauteni eväisiin on varmaan syttynyt lapsuudessani, jolloin äitini pakkasi minulle aina superior-tason eväät. Olin parina kesänä töissä Espoon kaupungin Viherkodissa ja lounasaikaan työtoverini kuolasivat itämaisia nuudelisaattejani ja täytettyjä patonkejani. Äitikin pakkasi aina salaatteja varten kastikkeen ja esimerkiksi kuivatun sipulin erillisiin minikippoihin, joista sitten sirottelin niitä annokseni päälle. Lisää bensaa liekkeihin valui Enid Blytonin Viisikko-kirjoista, joissa lapsilla oli aina eväshommat kunnossa ja sapuskoja kuvailtiin niin herkullisesti, että lukijalle syntyi nälkä kuin tyhjästä. 

Eväshommista kiinnostuneille linkkaan tähän Ohlsonin loistavan lounaskassin, joka löytyy täältä sekä siihen täydellisesti istuvat eväslootat, jotka löytyvät täältä.

Bon apetit!


Ps. Yleensä lisään eväskassin pohjalle suklaapatukan, keksin romanttisen loppusilauksen saavuttamiseksi.

Näpertelytaivas by Terhi Karppinen

Näpertelytaivaan eri kokoisia käärmeitä Espan puistossa. 

Muistatteko kun kerroin, että Himppu oli mainoskuvauksissa huhtikuun alussa? Valokuvaaja Tehi Karppinen kuvasi noin neljän plusasteen säässä Näpertelytaivaan mekkoja ja virkattuja pehmoleluja. Himpun mukana oli näin ollen myös hänen lemmikkikäärmeensä Pertti. Tässä pieniä maistiaisia siitä mitä syntyi. Ihania kuvia kerta kaikkiaan. Himpun lisäksi malleina toimivat Lilli ja Nelli. Kaikki postauksen kuvat ovat Terhi Karppisen. 

Kuvan mekot ja vaaleanvihreä käärme Näpertelytaivaan tuotantoa

Mekko, pupu ja Pertti by Näpertelytaivas

Lisää mekkoja ja pupun kaverina ihana apina. 

Himppu oli koko kuvausten ajan huolissaan siitä saako hän Pertin takaisin. 

Pertti on näin suuri!

Näpertelytaivaan mekot, pehmot ja paljon muuta löydät Facebookista täältä. Terhi Karppinen tekee tuotekuvien lisäksi muun muassa lapsi- ja perhekuvauksia. Terhistä lisää täällä.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Eräelämää



Pikkutöntöt lähtivät eilen isovanhempiensa kanssa Porkkalaan kalareissulle. Mummun puhelimesta singonneet kuvaterveiset huvittivat. Ylemmässä kuvassa Himppu pitelee suutaria ja alemmassa on perjantain haukisaalis, molemmilla painoa yli 9 kiloa. Vauvan ilme on tosi huvittava. Jos kuva olisi otettu hieman etäämmältä siitä näkisi, että hauki on suurempi kuin vauvaliini, joten ei ihme, jos vähän vetää ilme vakavaksi. Mahtavia vonkaleita! Puhelimessa pojat kehuskelivat kalajutuillaan innosta hihkuen. 


Viikkonloppu on muutenkin sujunut erähenkisissä tunnelmissa. Tänään turnauspäivän päätteeksi grillailtiin omalla pihalla. Meillä ei ole kaasugrilliä lainkaan, vaan kaikki ruoka valmistetaan puilla lämpiävässä pihagrillissä. Jälkkäriksi pojat paahtoivat vaahtokarkkeja. Kuin kruununa erämeiningille, olen koko viikon etsinyt täydellistä termosta. Minulla oli muutamia kriteerejä: tyylikäs ja noin 07-10 desiä vetävä termos, joka ei olisi superkallis, mutta kuitenkin sellainen, että sen voisi olettaa kestävän vuosia. Löysin juuri sopivan tänään Partioaitasta. Ostin sen siis lahjaksi ja voi kuinka toivon, että se on mieluinen!



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Arkiruokavinkki: Haukinugetit ja aurajuustodippi


Pääsiäislomalta palannut Pötti uhkui kalamiehen ylpeyttä. Jätkä oli saanut kolme haukea. Syy innostukseen löytyi viime kesänä keksimästämme ruokalajista: Haukinugetit aurojuustodipin kera. On sinänsä huvittavaa, että en ole eläessäni friteerannut mitään muuta kuin haukea. Porkkalassa kalasteleva appiukkoni toi nimittäin parhaimpina kalapäivinään Rauhalaan sellaiset määrät jeddaa, että ruokalajeissa oli keksimistä. Niin tuli haukinugeteista koko perheen suosikkisapuskaa. Ennen friteeraamista pyörittelen kalapalat kananmunassa ja maustetussa korppujauhossa. Jauhoon olen lisännyt suolan lisäksi mielettömän paljon lime-pippuria (lime-pippurisekoituksessa on mustapippurin ja limen lisäksi korianteria ja sitruunaruohoa). Sitten vaan nopea frittaus ja nam! Hauen ruodottomaksi saaminen on se suurin juttu, varsinkin kun on pieniä tönttöjä. Mutta tämä ruokalaji on siitä perkausystävällinen, että palat saavat olla eri malliseksi tilsittyjä. Aurajuustodipin valmistaminenkin on kohtuullisen yksikertaista. Otetaan kevyt creme fraise purkki ja Aurajuustoa (auraa palana, ei sitä valmista murua) ja sössätään sekaisin, sitten annetaan dipin maustua jääkaapissa vähintään tunti. Paitsi, että lopputulos on superhyvää on itse tekoprosessi erittäin jännittävä. Pelkään kuollakseni rasvapaloa, joten näitä tehdessäkin vauva istui keittiössä sammutuspeitteen päällä ja heilutteli käsiään, kun Himppu huuteli vieressä: Varo äiti! Varo äiti! Ja myös hieman yllättäen: Kato äiti, vauva on sitruunaperhonen!


Laventeli


Sain pääsiäisen aikaan Laura Ashleyn Homecare-malliston puhditusainetta. Omasta mielestäni ei ole Methodin voittanutta, mutta hauska kokella jotain uutta. Ashleyn yleispuhdistusaine tuoksuu inkiväärille ja virheälle teelle. Käväisin tänään puutarhaliikkeissä. Plantagenista ostin pari laventelia terassille. En taida uskaltaa jättää niitä vielä yöksi ulos, mutta onneksi ne on kevyet nostella. Ihanat laventeliruukut maksoivat muuten neljä euroa kappale! Kirjan ja ruusun päivä sujuu siivoten. Pääsiäisenä tapetoidut seinät odottavat vielä taulujen ja peilien kiinnittämistä. Rauhalassa on flunssa-aalto. Pienet nuhanenät niiskuttavat mehumukit käsissään. Katsellaan elokuvia. Löysin unohtuneita kukkasipuleita varastosta, todennäköisyyksiä uhmaten istutin ne kuitenkin. Jos ne vaikka vuoden päästä keväällä kukkisivat. 


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Sunnuntai part deux


Ilta-auringossa join pääsiäisskumppaa Rauhalan terassilla asianmukaisilla kengillä varustettuna. Miehen vapaapäivät ovat jotain ihan huippua. Olen jotenkin naurettavan innostunut siitä, että ihan kohta on jo korkkarikelit. Olen sipsutellut erilaisissa koroissa koko pääsiäisen, jos tapetointiosuutta ja multahommia ei lasketa. Vaikka pääsenkin korkoja nykyään aika paljon harvemmin ulkoiluttamaan kuin silloin, kun olin työelämässä, niin ei se haittaa. Voi kotonakin koikkelehtia. Seuraavaksi kaivelen kesämekkoja esiin, koska Vappunahan on mekkopakko, vaikka sataisi rakeita! Voi elämä, kuinka pienet asiat elämässä onkaan niitä parhaita juttuja. Muutenkin huippupäivä, koska opin tekemään ihanaa aurajuustodippiä ja vauva oppi huutamaan hyttysille: menkää omaan huoneeseen! Ai kamala miten hauska henkilö.

Ps. Vaahtomuovipatjaa voi ihan helposti muotoilla moralla, jos ei löydä mattoveistä. Ja se sujuu myös korkokengissä.

Sunnuntai





Vaikka rakastankin ruoanlaittoa, tuntuu aina ihanalta päästä jonkun muun pöytään. Niinpä jätimme remppahommat hetkeksi ja hurautimme pääsiäislounaalle äitini luo Helsinkiin. Tarjolla oli muun muassa lammasta ja maa-artisokkakeittoa. Pienet ukot olivat riemukkaalla tuulella. Helsingissä ihmeellisintä oli Töölöntorin reunustalla kulkeneet ratikat. Niitä jäätiin auringonpaisteessa ihailemaan pitkäksi aikaa. Eilen illalla Rauhalaan hyökkäsi megaparvi ampiaisen kokoisia hyttysiä, jotka pistivät sekä minuun että Himppuun miljoona paukamaa. Kyllä on erikoista, että samassa huoneessa nukkunut mieheni sekä vauva säästyivät kokonaan. Himpulla on pelkästään naamassa 11 näppylää. Buu. Aika kaivaa ohvit esiin. 




lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen



En muista koska meillä olisi olisi ollut näin rentouttavat juhlapyhät. Ei olla tehty juuri mitään, suomeksi sanottuna siis tapetoitu, tehty pihahommia, suunniteltu tulevia terassiratkaisuja ja grillailtu ja käyty puutarhaliikkeissä. Kyllä on ollut mukavaa. Pääsiäiskoristeiden määrä on tänä vuonna maltillinen, mutta kovasti minun mieleeni. Meillä on kolme isoa laatikollista koristeita. Niitä on isoäidiltä, omalta äidiltä ja edellisistä kodeista ja muutama hassu, jotka olen ostanut tänne Rauhalaan. Joka vuosi valitsen laatikoista mitä haluan sinä vuonna laittaa. Mustavalkoiset munat ja risupupu ovat kuitenkin esillä joka vuosi. Risupupun olen itseasissa saanut vanhemmiltani, se on jo niin vanha että kieputan siihen joka vuosi lisää rautalankaa, että se pysyy kasassa. Vauvalla on vaikeuksia olla koskematta koristeisiin. Olen ratkaissut ongelman sijoittamalla hänen korkeudelleen koristeita jotka kestävät leikkimisen. Ihanaa pääsiäistä kaikille meiltä täältä!






keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Koristelua






Hain pääsiäiskoristelaatikon viikonloppuna varastosta ja olen pikkuhiljaa tonkinut sieltä aarteita esiin. On mukava laittaa, vaikkei meille vieraita tulekaan. Mies päätti omistaa pääsiäisloman remonttihommille, joten pyhät menee verkkareissa. Olen tosi ihastunut kutsuilta tilaamaani Party liten kynttiläsomisteeseen. Väsäsin sen sisään mustista höyhenistä ja valkoisista munista pienen pesän. Sain  yllätyskukkia ilman mitään syytä. Hyvä päivä, ihana ilta. Kohta on loma.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Virpojat


Töntöt kävi sunnuntaina virpomassa totta kai. Purrelle kerta oli ensimmäinen, joten jännää oli. Kävimme nyt alkuun vain tuttujen ovien takana. Isovanhemmat tuli virvottua ja melkein kaikki kummitkin. 


Ehkä suloisin kohta koko päivässä oli vierailu isoisäni luona. Hän asuu palvelukeskuksessa ja koko talon mummelit ihastelivat pieniä pupujusseja, kun kuljimme pitkin käytäviä. Tuli vaan mieleen miten pienillä asioilla voi oikeasti ilahduttaa myös tuntemattomia ihmisiä. Olimme suunnitelleet virpomisreitin huolellisesti ruokapausseineen. Töölössä söimme kanakeittoa ja Haagassa juustokakkua. Kotiin tultiin virpomiskorit täynnä nameja. Molemmat ukot nukahtivat kuin nappia painamalla ja vetelivät 11 tuntia unta. Rankkaa hommaa. Aamulla vauva kävi hakemassa pupupuvun eteisestä ja totesi: Anna vitsa. Juhlapyhien ohikiitävyys on pienen pojan vaikea käsittää. Himppu säesti veljeään tivaamalla: Mitennii tänää ei muka saa virpoo?

Virpomiskorit ovat Näpertelytaivaan mallistosta

Pupupuvut tilasin Suomen naamiaisasusta

Tein simppeleitä oksia. Ensi vuonna pojat pystyvät varmaan jo osallistumaan oksien tekoon, muutenkin kuin höyheniä heittelmällä.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sateinen Kalle-päivä


Tänään sataa. Himppu teki postinhakureissun innostuneesti sateenvarjon kanssa. Se lörpöttää joka suunnasta ja on rikki, mutta se on hyvä, koska se on isoveljien vanha. Olisi myös uudempi, mutta se ei kelpaa. Himppu ja Purre ovat avanneet Kallejen (eli pandojen) hoitolan. Innostus syttyi, kun he saivat kaverini lapsilta pari vähälle leikkimiselle jäänyttä pandaa. Sen jälkeen muistin itse, että kun oli lapsi isoisäni bemarin hattuhyllyllä oli WWF:n panda ja että hän antoi sen minulle, kun hän luopui autostaan. Seurasi yhden illan verran raivokasta etsimistä pimeässä varastossa, mutta tadaa! Löytyi! Tämä Panda alkaa olla jo eläkeiässä, Himppu risti sen Vanhaksi Kalleksi. Kyllä on muuten ennen laitettu vähän eri kamaa pehmoeläinten sisään. Pesin Vanhan Kallen ja laitoin kuivauskaappiin kuivumaan, se kökötti siellä kuusi tuntia, ennen kuin se viimein oli kuiva. Vanha Kalle on painava ja jämerä kaveri. Ihan erimaata, kuin Ikean höttöiset Kallet.



Tässä pandahoitolan tämän hetkiset asukit. Takarivissä Kalle ja Kalle, Vasemmalta Vanha Kalle, Pikku-Kalle ja Pikku-Kalle ja edessä Vauva Kalle. Adoptoimme mielellämme hoitokotiin lisää Kalleja, jos jollain on!



lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätmessut


Tänään meidän perhe suuntasi Kevätmessuille. Mukaan tarttui kivoja ideoita kotipihaa varten. Saattaa jopa olla, että löysimme vuoden etsimisen jälkeen täydelliset pihakivet Rauhalan etupihalle. Jäi mietintämyssyyn. Lisäksi tutkailimme erilisia piharakennuksia ja roskakatoksia. Polttopuiden säilyttäminen on tällä hetkellä pieni ongelma. Puut eivät mahdu olemassa oleviin varastotiloihin, joten jotain pitäisi keksiä ennen ensi talvea. Kirkkonummelaisen Puutarhaliike Reimanin osastolla lapset saivat istuttaa omat mansikat. Jos mansikan saa kukkimaan, sen kanssa voi noutaa pienen puutarhurin yllätyslahjan heidän liikkeestään. Ihana idea, mutta kamalat paineet. Mitä jos toisen töntön mansikka kuolee? Oh no! Innostuttiin keväästä siinä määrin, että paluumatkalla mies kurvasi hakemaan grillattavaa. Töntöt avasivat terassikauden vetämällä yhden omenataskun puoliksi sekamehun kera.