keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Haaveita

Kun on sairaana niin ainoa hyvä puoli on se, ettei tarvitse vaivautua pyykeistä tai imuroimisesta. Tosin laiskottelulla on kumulatiivinen vaikutus, en ole mennyt edes katsomaan miltä meidän pyykkipino näyttää, kun kone on pyörinyt viimeksi sunnuntaina. Sen sijaan olen katsonut kuumeisten lasten kanssa elokuvia ja surffaillut netissä kesästä haaveillen. Rauhalan piha on aika iso, itseasiassa meillä on tällä hetkellä hukkamaata aika tavalla. Siitä on tarkoitus päästä joskus eroon, kun osayleiskaava tulee tänne asti (toivonmukaan ensi vuonna). Mutta sitä osaa, jota käytämme yritämme vuosi vuodelta pikkuhiljaa nysvätä siihen suuntaan, kuin mikä lopullinen Grand plan on. Siihen kuuluu mm. suuret terassialueet, joista nyt on rakennettu vasta noin puolet sekä nuotiopaikka pihalle. Lisäksi haaveilemme antiikkikivisestä hiekkalaatikosta, terassikeinusta ja aitasta. Viime kesänä rakennettuun ulkorakennukseen pitäisi rakentaa jatkoa ja ehdottomasti roskakatos!

Roskakatoksen sain appiukolta joululahjaksi. Aattona avasin kirjekuoren, jossa luki: Tällä lahjakortilla saa tilata ukilta roskakatoksen. Jipii! Olen etsinyt erilaisia malleja joulusta saakka ja päätynyt allaolevaan yhden roskiksen katokseen. Tämä kuva toimikoon inspiksenä.

Kuva rikkakatos.com

Ihaninta juuri tässä mallissa on vaakalaudoitus, yläosan vinorimat (meillä on samaa autokatoksessa) ja ovi. En ymmärrä miksi rakennetaan roskakatoksia ilman ovia, siis siten että ne ovat edestä auki? Eikö sen katoksen ole tarkoitus peittää se muoviastia, eikä kehystää sitä?

Kuva Lohjan laaturakennus

Väritys tulee mukailemaan Rauhalan päätalon värejä eli jotain suunnilleen tämmöstä, mutta siis ehdottomasti vinolla katolla (yksinkertaisempi, onkohan oikea termi kasettikatto?), enkä halua tuollaista puutasannetta siihen alle, vaan ihan sellaisilla teräskiiloilla (tai mitä nyt ovatkaan sellaset kärjestä terävät, maahan upotettavat jutut) vaan maahan. Jes!

Kuva Rikosseuraamuslaitos

Toinen jatkuva haaveilun kohde on terassikeinu. Mies nauroi, että filksaannuimme ajatukseen aluperin varmaan Kosto-televisiosarjan myötä. Tosin Emily Thornen terassilta on merinäköala, täällä näkee hyvällä tsägällä vain naapurin Bjarnen. No kuitenkin. Nämä olisi kaikki ihania.

Kuva Casa Rustica

Kuva Sapira

Kuva Sapira

Mutta hinnat houkuttelevat nikkaroimaan keinunkin itse. Sapiran mallistosta löytyvät puiset versiot maksavat 300 euron molemmin puolin. Ja ylimmäinen rottinkinen Casa Rustican keinu 619 euroa! Just just. Samalla rahalla saa aika monta metriä terassilautaa, että sanotaanko että työjärjestys muotoutuu kuin itsestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti