Haalarit

Muistatteko, kun metsästin töntöille mustia välikausihaalareita? No, loppujen lopuksi täydelliset löytyivät Ellokselta. Tarpeeksi yksinkertainen malli, edullinen hinta ja riittävästi heijastimia. Jihuu! Haalarit ovat teknisiä kuorivaatteita, pitävät tuulta ja kosteutta. Mitoitus on aika reilu. Otin Purrelle 92 senttisen ja Himpulle 104 senttisen, Himpun haalari olisi voinut olla yhden numeron pienempikin, mutta menee toivottavasti vielä syksyllä sitten. Sorsakäsineet on muuten Tigerista, jossa myytiin talvikäsineet pois 2 euroa pari. Nyt voi kevät tulla, täällä on varustukset valmiina! Törmään lastenvaatteita ostaessani jatkuvasti siihen, että kaikessa on jotain ihmeellisiä kuvioita tai leikkaus on persoonallinen. Tykkäisin simppeleistä, selkeälinjaisista perusvaatteista. Harmaista, valkoisista, punaisista ja mustista. Vaikeaa on. Elloksen haalaria on muuten saatavana neljässä eri värissä. Haalarin löydät täältä!

Kuva Ellos

Pimeässä

Rauhalassa, kuten monissa muissakin kodeissa vietettiin tänään Earth houria. Kynttilänvalossa hengailu on oikeastaan aika hauskaa. Tuli mielikuva elokuisesta illasta, jolloin ukkosenilma on vienyt sähköt. Haaveiltiin kesästä ja rapujuhlista. Koululainen väkersi kaulaliinaansa. Enää metri puuttuu. Juotiin kuohuviiniä ja limonadia. Ihana yhteinen hetki. Himppu selitti asiantuntevasti vauvalle, että nyt on Kallejen päivä, että ne pelastuis. Selitys sai alkunsa varmaankin WWF:n logosta. Pieni maailman parantaja. Lapset suhtautuivat innostuneesti sähköjen sammuttamiseen. Ainahan se on jännää, kun tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa. Mies miettikin pitäisikö sähkökatkos lavastaa useammin, niin saisi kaikki teinitkin huoneistaan yhteisen pöydän ääreen muulloinkin kuin ruoka-aikaan tai lautapelejä pelaamaan. Joo ja kyllä, olemme juuri niin Aatamin aikasta sakkia, että meillä on perheen yhteinen lautapeli-ilta joka toinen lauantai. 

Vaatekriisi

Meillä oli taas tilanne päällä, kun vauva halusi pukea itse. Lopputulos oli viime kesäinen Mikki-hattu, joka on neljä numeroa liian pieni sekä Himpulle kierrossa saadut 3-vuotiaan farkut, jotka löllöttää maassa, kun ovat niin isot. En kestä jos se kulkee tuo kittana hattu päässään koko kesän, saisikohan jostain isompia? Merkki on kait H&M. Farkut vaihdettiin lopulta isän sylissä omiin, kun Purre tajusi, että löllöfarkuilla kaatuu koko ajan. On se rankkaa olla vauva. Koko ajan kaikki kiusaa. Eilen Purrelta putosi muovinen hylje ja se vieri keittiön saarekkeen alle. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään hän heittäytyi laittialle ja nyyhkytti: "Isi kiusaa minuu". Että semmosta. Mutta sitä kai se on, vanhemmuus, että joskus osuu syntipukiksi, vaikkei tapahtumahetkellä olisi ollut edes paikalla. Hyljegaten aikaan isi istui saunanlauteilla, mutta ehkä Purre jotenkin tunsi, ettei isä tue häntä tässä asiassa. Erikoisia ovat yksivuotiaan mielenliikkeet. Onneksi hän on perinyt äidiltään ominaisuuden salamannopeaan leppymiseen. Tilanne on usein ohi, ennen kuin siihen on ehditty edes reagoida. 

Ilta naisille

Eilen Rauhala täyttyi iloisesta puheensorinasta ja naurusta, kun 17 ystävää tuli meille Party Lite -kynttiläkutsuille. En ole ikinä ennen järjestänyt mitään kotimyyntikutsuja, joten jännitin, mutta mukavasti meni. Tarjolla oli keväisen päivän kunniaiksi erilaisia jälkkäreitä ja skumppaa ja vissyä. Oli tosi mukavaa! Jotenkin tulee niin vähän nähtyä ketään, että oli suoranaista luksusta saada niin paljon tuttuja meille samaan aikaan. Herkut oli tuttuun tapaan loihtinut Milla. Tarjolla oli mutakakkua, omenamuffinseja, porkkanakakkua, pistaasi-mantelitorttuja ja key lime -piiraita, macaronseja ja karkkeja. Hauska ilta, kiitos vieraille!

Varavuode

Saunan jälkeen varavuoteessa on ruuhkaa. Nyt kun viereen kipuavia tönttöjä on jo kaksi joka yö tuntui, että 160 senttinen parivuode on aika ruuhkainen. Niinpa levensimme nukkumatilaa väliaikaisesti lisäämällä sänkymme viereen 90 senttisen runkopatjasängyn. Nyt on tilaa 2,5 metriä ja hyvin toimii. Haaste on enää lähinnä siinä, että saunanraikkaat tönttöliinit saa alkuyöksi omaan sänkyyn. Äsken kun komensin porukkaa omiin vuoteisiin vauva huusi meidän makkarista, että "minä nukun jo" ja isoveli siihen perään, että "ole hiljaa äiti, mä oon lomalla hotellissa". Voimme kaiketi todeta, että yövieraat ovat uuteen makuupaikkaansa kohtuullisen tyytyväisiä. 

Uusi vaaterakkaus

Ihmettelen miten olen voinut näinkin pitkään vastustaa kiusausta. En nimittäin ole tilannut NOCH-verkkokaupasta vielä mitään, vaikka menetin sydämeni totaalisesti heidän neulosvaatteilleen jo viime syksynä. Tuotteet on orgaanisia ja valmistettu välttäen voimakkaita kemikaaleja. Ja ne on niin ihania!! Hintaa Suomeen tilatessa tulisi melkoisesti, esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa näkyvät pökät 49 euroa ja siihen rapeat postikulut ja tullit päälle. Huh. Mutta kauniita ne on katsella. Toivoisin hirveästi, että tämän tyyppisiä lastenvaatteita olisi myös kotimaisilla valmistajilla.

Mutta jos olisi reissua New Yorkiin, niin varmasti kävisin näitä livenä ihailemassa. Hankkisin Himpulle nuo alla näkyvät housut ja Purrelle tuon pilvineuleen. Molemmille sopisi tuo ihana pandakorvakauluri. NOCHia myydään myös Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa. Täydellisen jälleenmyyntilistauksen löydät täältä.

Kaikki postauksen kuvat Noch design

Haaveita

Kun on sairaana niin ainoa hyvä puoli on se, ettei tarvitse vaivautua pyykeistä tai imuroimisesta. Tosin laiskottelulla on kumulatiivinen vaikutus, en ole mennyt edes katsomaan miltä meidän pyykkipino näyttää, kun kone on pyörinyt viimeksi sunnuntaina. Sen sijaan olen katsonut kuumeisten lasten kanssa elokuvia ja surffaillut netissä kesästä haaveillen. Rauhalan piha on aika iso, itseasiassa meillä on tällä hetkellä hukkamaata aika tavalla. Siitä on tarkoitus päästä joskus eroon, kun osayleiskaava tulee tänne asti (toivonmukaan ensi vuonna). Mutta sitä osaa, jota käytämme yritämme vuosi vuodelta pikkuhiljaa nysvätä siihen suuntaan, kuin mikä lopullinen Grand plan on. Siihen kuuluu mm. suuret terassialueet, joista nyt on rakennettu vasta noin puolet sekä nuotiopaikka pihalle. Lisäksi haaveilemme antiikkikivisestä hiekkalaatikosta, terassikeinusta ja aitasta. Viime kesänä rakennettuun ulkorakennukseen pitäisi rakentaa jatkoa ja ehdottomasti roskakatos!

Roskakatoksen sain appiukolta joululahjaksi. Aattona avasin kirjekuoren, jossa luki: Tällä lahjakortilla saa tilata ukilta roskakatoksen. Jipii! Olen etsinyt erilaisia malleja joulusta saakka ja päätynyt allaolevaan yhden roskiksen katokseen. Tämä kuva toimikoon inspiksenä.

Kuva rikkakatos.com

Ihaninta juuri tässä mallissa on vaakalaudoitus, yläosan vinorimat (meillä on samaa autokatoksessa) ja ovi. En ymmärrä miksi rakennetaan roskakatoksia ilman ovia, siis siten että ne ovat edestä auki? Eikö sen katoksen ole tarkoitus peittää se muoviastia, eikä kehystää sitä?

Kuva Lohjan laaturakennus

Väritys tulee mukailemaan Rauhalan päätalon värejä eli jotain suunnilleen tämmöstä, mutta siis ehdottomasti vinolla katolla (yksinkertaisempi, onkohan oikea termi kasettikatto?), enkä halua tuollaista puutasannetta siihen alle, vaan ihan sellaisilla teräskiiloilla (tai mitä nyt ovatkaan sellaset kärjestä terävät, maahan upotettavat jutut) vaan maahan. Jes!

Kuva Rikosseuraamuslaitos

Toinen jatkuva haaveilun kohde on terassikeinu. Mies nauroi, että filksaannuimme ajatukseen aluperin varmaan Kosto-televisiosarjan myötä. Tosin Emily Thornen terassilta on merinäköala, täällä näkee hyvällä tsägällä vain naapurin Bjarnen. No kuitenkin. Nämä olisi kaikki ihania.

Kuva Casa Rustica

Kuva Sapira

Kuva Sapira

Mutta hinnat houkuttelevat nikkaroimaan keinunkin itse. Sapiran mallistosta löytyvät puiset versiot maksavat 300 euron molemmin puolin. Ja ylimmäinen rottinkinen Casa Rustican keinu 619 euroa! Just just. Samalla rahalla saa aika monta metriä terassilautaa, että sanotaanko että työjärjestys muotoutuu kuin itsestään.

Pieni synttäripoika

Desigualin talvimallistossa oli Kids-puolella ihania futisaiheisia puseroita. Varmaan tulevien MM-kisojen innoittamana. Ostin muutama kuukausi sitten Tukholmasta Himpulle tämän siniruutuisen paidan. Ehdimme kokeilla sitä vasta nyt. Materiaali on tosi pehmeää. Desigualin pienimmät lastenkoot ovat 4 years, mutta ainakin meidän 2,5-vuotiaalle ihan sopivia. Hihat on pitkähköt, mutta ei se haittaa, kun ne saa ihanasti käärittyä napin avulla kyynärpäämittaan. Purre on kateudesta vihreä, harmi kun ei ollut pienempiä kokoja. Alla olemme pukeneet paidan päälle Tallinnan Debenhamsilta alle kympillä löytämäni Jasper Conranin neuletakin. Tällä asulla Himppu suuntaa viikonloppuna kaverin syntymäpäiville.

Jaloissa on reippaasti kumisaappaat, vaikka lenkkarit jo himottavatkin meidän Himppua. Talvikenkiä hän ei meinaa pukea enää millään, varmaan sydämessään siirtynyt jo kevääseen, vaikka takatalvi iskikin. Eilen Himppu pakkasi haalarinsa muovipussiin ja heitti pussi ulos rappusille. Kun ihmettelin hänen puuhiaan tönttö totesi, ettei pidä enää haalaria. Tänään keskustelimme siitä miksei shortseissa voi mennä ulos. Kun menin viemään roskapussia, vauva oli ilmaantunut rapuille pelkässä vaipassa ja käsineissä. Pipon ostin viime kesänä Vaasasta, se on mamaGo designin. Heillä on muuten myös kivoja tähtipipoja. Olen ajatellut hankkia pojille sellaiset kevääksi. mamaGon löydät täältä. Meidän sairastupa se vaan jatkaa tasavahvuisena, pienet voivat jo hyvin, mutta olen itse kuumeessa ja Pötti ja Eetu edelleen. Aikamoista.

ps. Huomatkaa, että Himpun uusin villitys on se, että pipo pitää laittaa niin, että hiukset jää näkyviin. Olen salaa kuullut, kun Juho on häntä siihen opettanut. Vaikultelma on koominen silloin, kun se toteutetaan toppahatulla.