Tapanina

Eilinen päivä vietettiin mummulassa syöden ja saunoen. Pienet töntötkin kävivät pihasaunassa ja kietoutuivat sen jälkeen pukin tuomiin aamutakkeihin. Erityisesti Himppu on ihastunut joulutorttuihin ja myös luumukiisseliin. Hän totesinkin, että "Äiti mä tykkään luumun makusuudesta ihan sikana". 

Pötti tuli kotiin, vietettyään joulun isän luona. Se oli tämän joulun mukavin hetki. Hän suuntasi heti pulkkamäkeen uuden lumipotkulautansa kanssa ja sammui kuin lyhty illalla omaan sänkyynsä, kun viimein päästiin kotiin. Itse en kipeänä innostunut saunomaan, joten kun elämäni miehet kylpivät keskityin selailemaan anopin ihanaa sienikirjaa. Nappasin myös muutaman reseptin puhelimeen muistiin. 

Himppu on kulkenut aatosta saakka uusi dinosaurus-paita päällään. Hänen mielestään pukin parhaat paketit olivat tämä paita ja Turtles-tyyny. Vauva sai rumpusetin, joten sanotaanko, että hiljaisuutta ei ole niinkään sisältynyt joulun päiviin. Olemme saaneet nauttia niin Robinin kuin Elastisenkin konserteista, joissa laulaja on samalla myös rumpali. Ihanat töntöt. Loput pojat saadaan kotiin uudeksi vuodeksi. Itse suuntaan maanantaina lekuriin. Jospa viimein tauti helpottaisi. 

Mitä ihmettä?

Tontut on ihmeellisiä. Töntöt oli aamusaunassa ja sillä välin tonttu oli tuonut kuusen alle ihka uudet aamutakit. Pojat näkivat jäljet lumessa ja huutelivat eteisessä, että: Oletko sä tonttu vielä täällä? Tää on niin ihmeellistä, vauva hihkui. Mistä se voi tietää, että me just oltiin saunassa? Nyt Rauhalassa vipeltää kaksi pikkutiikeriä. Ihanaa joulua meiltä teille kaikille!

Lumisade

Olen niin onnellinen lumisateesta, että koko ilta on mennyt ulos tuijotellessa. Miten kaikki onkin yhtäkkiä niin nättiä. Paketoin koko illan. Huomenna enää ruokakauppa. Sitten aion tavoitella mahdollisimman paljon Börjen tässä esittelemää asentoa. Vauva katsoi tänään nukkuvaa kissavanhusta ja totesi: Katso äiti, Börkullekin on tullut joulu. Matkalaukkusänky on ylittänyt kaikki odotukset. Flunssa ei ota hellittääkseen, mutta glögi auttaa. Huomenna meidän perheessä on sairaspäivä numero 20, mutta sovittiin kimpassa, että ei anneta sen pilata joulutunnelmaa. Puuroriisit kaivettu esiin. Sauna pesty. Vauva otti vauvapeittonsa vaatehuoneen kätköistä, sellaisen ihan pienen ensitäkin. Kun ihmettelin tätä, hän sanoi, että häntä jännittää pukin tuleminen niin hirveesti, että hän pitää tätä peittoa, että pukki tietää, että hän on vasta vauva. Huomenna miehen kanssa kahdestaan ruokakauppaan ja kalasavustamoon. Aikaa varattu ruhtinaalliset neljä tuntia. Toivon sen riittävän.

Joulumieli

Sairaana tai ei, niin aina on aikaa näperrellä kranssi. Olen ollut huipputyytyväinen rottinkiseen kranssipohjaan, jota olen tuunaillut vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Tänä vuonna kranssi on tosi simppeli. Havuja, valot ja hopeiseksi spraymaalaamani peura.

Kuusi tuotiin tänään sisään. Tarjoilin töntöille ulos pakkaseen lämpimät kaakaot. Himppu on oppinut käyttämään mikroa. Ovikello on soinut tiuhaan. Ihania joulumuistiaisia. Paketointia aina kun tönttöjen silmä välttää. Himppu sanoi tänään, että se ei haittaa, vaikka joulupukki ei ehtisikään meille, koska meillä on jo joulu täällä kotona. Kyllä ovat kaksi- ja kolmevuotias ihanassa iässä. Kaikki on niin ihmeellistä. Vaihdoin sohvatyynyihin jouluiset päälliset ja vauva katsoi touhua haltioituneena. Pienistä jutuista se on kiinni. Joulumieli meinaan.

Arkeologit

Joulukanlenterin täyttäminen on joka vuosi melkoinen operaatio. Yritän löytää jokaiseen luukkuun kivoja yllätyksiä ja lähden siitä, että vain kolmanneksessa luukuista olisi namia. Tämän vuoden ehdottomasti kivoin tontun jättämä ylläri on ollut tämmöinen dinosaurus-setti, jossa dino on kipsimassan sisällä ja se kaivetaan itse esiin puista talttaa ja sutia apuna käyttäen. Tämä oli niin kiva, että kävin itseasiassa ostamassa toiseksi viimeiseen luukkuun samanlaiset setit pojille. Dinosauruksia on 12 erilaista ja on siis tsägästä kiinni mikä sieltä paljastuu. Hinta Tigerissa on kaksi euroa. 

Himppu, joka tykkää rauhallisesta näpertämisestä, istui oman lohkareensa kanssa yli tunnin. Välillä huolellisesti harjaten ja sitten taas taltalla nakertaen. Himpulla on todellinen dinosaurus-vaihe meneillään, joten tämä osui siksikin aika hyvin. Ajattelin itse asiasssa käydä katsomassa, jos löytäisin hänelle vielä muutaman lohkareen pukinkonttiinkin.

Hiljalleen

Meillä sairastetaan edelleen, kolmatta viikkoa. Yritän olla saamatta paniikkikohtausta kaikesta mikä joulua varten on tekemättä. Laitan yhden koristeen paikalleen päivässä ja paketoin pieniä muistiaisia. Kun kuntoudutaan alkaa jäätävä juokseminen, mutta en aattele sitä vielä, vaan keskityn teen ja glögin juomiseen vuorotellen. 

Tänään ovikello soi ja Leena toi taatelikakkua. Jos ihan rehellisiä ollaan niin siinäpä joulumuistiainen, jota alan odottaa yleensä kiihkeästi jo marraskuussa. Kakku tuli kaksi tuntia sitten, nyt tinapaperitollon sisällä on yksi pala odottamasta huomisaamua. Niin ihanaa. Vauvakin söi kolme palaa. Kuumeista menoa, Himppu on kipeänä. Ei sais töntöt sairastaa, ne on niin säälittäviä. 

Matkalaukun uusi elämä

Maire Gullichsen totesi aikanaan, että ajoittainen tylsistyminen on ensiarvoisen tärkeää luovuuden kehittymisen kannalta. Päiväni sairaanhoitajana ovat olleet sen verran leppoisia, että muistin yhden takaraivoon kytemään jääneen projektin. Kymmenen vuotta sitten isovanhempani muuttivat suuresta omakotitalosta kerrostaloon. Sain silloin jonkun verran heidän kamojaan. Yksi aarteista on isoäitini vanha nahkainen matkalaukku, jonka sisälle isoisäni oli huolellisesti pakannut menneiden sukupolvien muotokuvia. Herkistyin vähän, kun luin isoisäni kirjoittamia lappuja: "Ei mitään päälle", "Tauluja sinisestä huoneesta" ja niin edelleen. Koska tarvitsin projektiini ainoastaan vanhaa matkalaukkua pakkasin muotokuvat ohjeineen uuteen laatikkoon ja vein takaisin kaappiin. Matkalaukku sen sijaan oikein aidon 80-lukulaisen Finnair-tarran kera saa uuden elämän kissojen petinä.

Löysin Pinterestistä hauskoja ohjeita vanhojen matkalaukkujen uusiokäyttöön lemmikkien vuoteina. Päätin aluksi testata innostuvatko katit yhtään, joten nostin vain avoimen matkalaukun tv-tason päälle ja innostuihan ne. Testiryhmä vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Nyt kun meillä on tämä potilas, laitoin vanhan lämpiävän sähkötyynyn fleecepeiton alle, peti on siis myös ihanan lämmin. Mitään muuta en tässä vaiheessa tehnyt, mutta testiryhmän reaktioiden perusteella taidan toteuttaa suunnitelman. 

Tuunauksessa vain taivas on rajana. Alla on muutama ideakuva. Itse en aio halkaista laukkua, vaan haluan, että päälikansi jää seinää vasten. Jos päätät väsätä samantyyppistä itse, kiinnitäthän kannen seinään kiinni, ettei missään olosuhteissa voi käydä niin, että laukku menee kiinni ja kissa jää sen sisälle. Mietin myös jalkoja. Jos haluaisi korkeamman mallin, voisi käyttää tuolinjalkoja, tosin siinä tapauksessa koko komeus olisi syytä kiinnittää seinään kiinni. Jään suunnittelemaan omaa versiotani, en varmaankaan tee juuri muuta, kuin laitan jalat paikalleen ja valitsen kankaan pehmusteeseen. Haluan säilyttää matkalaukun sellaisena kuin se nyt on. Manu voi päivä päivältä paremmin. Silmät vuotavat vielä tosi paljon, mutta hengitys kulkee ja ruoka maistuu!

Tulitikkurasia

Sairaustuvasta päivää! Vauva on edelleen toipilaana, kuten myös Juho. Vauva on niin säälittävä potilas, että tonttu oli tuonut joulukalenteriin hattaralta maistuvan tikkarin. Se auttoi selvästi. 

Perheen tervein jäsen eli Himppu odottaa uhkaavasta syysmyrskystä tietämättömänä niin innoissaan lauantaista risteilyä Tukholmaan, että hänellä on ollut kassi pakattuna jo kaksi päivää. Aamulla hän vei vielä peiton varmuuden vuoksi eteiseen odottamaan. 

Matkatavaroiden sympaattisin osa on tulitikkurasia, johon mummo antoi Himpulle viisi euroa matkarahaa. Himppu aikoo ostaa sillä vauvalle tuliaisen laivalta. Ehdotin, että hän ostaisi itselleen lompakon, mutta kuulemma tämä rasiasysteemi on oikein hyvä. 

Sairasvuoteella

Itsenäisyyspäivänä oltiin kotona. Äitini oli kylässä. Katsottiin Linnan juhlia ja syötiin vähän paremmin. Tönttöjen koomiset kommentit juhlista naurattivat. "Onks toi dinosauruksen äiti?", "Onks toi ottanu noi kanalta?" Saunottiin ja valvottiin. Mukavaa. Laittelin jo vähän joulukoristeita paikalleen. Himmelin ja muutaman muun jutun. Nyt alkaa jo olla tunnelmaa. 

Pyhäviikonlopun jälkeinen arki onkin sitten ollut aikamoista settiä. Meillä on pahimmillaan ollut kuusi kahdeksanhenkisestä perheestä kipeinä. Ja siis todella kipeinä. Kuume huitelee tuolla 39 asteessa päivätolkulla. Kaiken lisäksi pienin kisumme Mauno sairastui flunssaan. Kyttäsin häntä toissayön ja päätin eilen viedä lääkäriin. Nyt se voi jo paremmin. Pistoksina annettavat antibiotit ovat kyllä tehokkaita. Tosin tämä kotihoito onkin sitten melko vitsikästä. Silmätipat ja antibiottiluokset pari kertaa päivässä. Tämä on kuin metsojen taistelu. Jotenkin Manu vaistoaa heti, kun menen keittiöön lääkkeitä hakemaan ja painelee ekaksi piiloon ja löydyttyään vastustelee viimeiseen pisaraan. Lopuksi tietysti myös syyttävä katse ja halveksiva tuhahdus. Voi meitä, mutta ehkä tämä alkaa olla voiton puolella, enää kaksi lasta sairastamatta. 

Paketteja

Ostelen yleensä jouluksi pieniä paketteja pitkin vuotta, jotta vältän jouluviikkojen stressiä. Tämä vuosi on ollut poikkeus, sillä kirjat ja kaikki muut asiat ovat vieneet niin paljon ajatuksia ja aikaa, että marraskuun puolessa välissä kaapissa oli vasta muutama paketti. Ostan joka vuosi muutaman perinteisen lahjan lapsille. Jokainen saa yleensä jonkun kirjan ja pyjaman. Se on sellainen perinne. Että sitten voi illalla pukeutua siihen uuteen pyjamaan. Kivojen pyjamien löytäminen teinipojille on muuten haaste sinänsä ja vielä että löytyisi erilaiset kaikille. Pyjamat ovat tänä vuonna odotelleet kaapissa jo tovin, jopa niin kauan, että unohdin, että olin hommannut töntöille tämmöiset tiikeripyjamat (tai pijamit, kuten Himppu sanoo). Mummu hankki töntöille vielä ihanat tiikeriaiheiset ja maailman pehmeimmät aamutakit, että nyt on vermeet kunnossa. Aamuisin, ennen kuin alan lämmittää takkaa, Rauhalassa onkin aika viileää, joten aamupalalla on ihana kietoutua aamutakkiin, se on myös huomattavasti kätevämpää, kuin vauvan nykyinen tekniikka, jossa hän saapuu aamiaispöytään täkkiinsä kääriytyneenä. Meidän lapsista Onni ja vauva ovat erityisen vilukissoja. Joskus keväisin, kun Pötti ja Juho käyvät koulussa jo t-paidoissa, Onni vetää eteisessä takkia hupparin päälle.

Viikonloppu vaikuttaa leippoisalta. Äitini tulee itsenäisyyspäiväksi kylään. Sunnuntain aion viettää naapurini verstaassa. Ostin puolitoistavuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä Legopöydän. Sellaisen, joita ainakin minun lapsuudessani oli pankeissa. Joissa pystyi rakentelemaan legoilla sen aikaa, kun vanhemmat asioivat tiskillä. Se kaipaa kunnostusta, enkä ole edes aloittanut, mutta silti elän toivossa, että saan sen valmiiksi ennen aattoa. Se on tönttöjen huoneeseen aivan ihana. Etenkin Himppu on etevä rakentaja. Pöytä on odotellut varastossa oikeaa hetkeä aika kauan, hintakin oli päätähuimaava 5 euroa. Kärsin parhaillaan luonteelleni tyypillisestä kärsimättömyydestä, en millään jaksaisi odottaa aattoon saakka pakettien kanssa. Tekisi mieli joka päivä antaa pieniä paketteja kaikille. Aion kuitenkin pysyä lujana. Melkein kaiken olen paketoinutkin jo. Yksi ostosreissu Helsinkiin vielä ja sen jälkeen joulu voisi jo tulla!

Unettomuus

Kirjoitin vuoden verran öisin. Aina silloin, kun olin saanut kaikki lapset nukkumaan, astiat koneeseen ja pyykkikoneen pyörimään. Yö oli parasta aikaa keskittymiseen, kun koko Rauhala oli ihan hiljainen. Teksti soljui, ajatus juoksi. Vaikka yövalvominen mahdollisti kirjojen valmistumisen oli siinä sellainen kääntöpuoli, että olen koko syksyn opetellut uudelleen nukkumaan. Neljään valvominen ei todellakaan tunnu missään. Saan todella päättää, että menen sänkyyn ennen puoltayötä.

Olen kärsinyt unettomuudesta kymmenen vuotta sitten. Silloin kokeilin nukahtamislääkkeitä, joista en pitänyt yhtään. Olo oli aamuisin tokkurainen, vaikka niiden piti auttaa vain nukahtamiseen. Kokeilin myös melatoniinia, mikä toimikin yllättävän hyvin. Olen murehtijoiden sukua, äidilleni on tyypillistä maata öisin valveilla stressaamassa asioita, jotka yön pimeinä tunteina tuntuvat jäävuoren korkuisilta. Päivän valjettua yleensä suurimmat laineet tasoittuvat. Olen harkinnut melatoniinin käyttämistä nyt uudelleen, mutta toistaiseksi olen vain yrittänyt kääntää kelloani takaisin normaaliin asentoon. Töntöt heräävät aamuisin kymmeneltä, olisi mahtavaa, jos voisi nukahtaa keskiyöllä, herätä koululaisten kanssa kahdeksalta ja sitten ottaa parin tunnin päästä uniset töntöt keittöön puurolle. Tämä on tavoite. Nykyisellään uni jää 4-5 tuntiin. Silläkin jaksaa näemmä, koska en tunne itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi. Tässä ylemmässä kuvassa on muuten Mauno Koivisto eli Manu, uusin perheenjäsenemme, joka on kyllä niin ihana, että hyvä ihminen sentään. Otin kuvan viime yönä kahden aikaan, kun meillä oli seurusteluhetki. Manu kehrää kovempaa, kuin yksikään kattini koskaan. Aivan fantastinen tapaus. 

Pikkujoulu on tuonut maltillisesti joulukoristeita Rauhalaan. Pienen kuusen tapaisen, joka on kyllä aika risu ja mustan olkipukin. Kaivelen loputkin koristeet varastosta kyllä ihan pian. Mitä sanoinkaan siitä, että öisin on aikaa stressata. Voi myös tehdä tikusta asiaa ja paisutella juttuja kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Tähän kategoriaan menee perhettämme jo päiviä piinannut hyasinttikatastrofi. Luin nimittäin netistä, että hyasintti ja joulutähti ovat kissoille myrkyllisiä. Joulutähti minulla on ollut aina, siis joka ikinen joulu valkoinen joulutähti, eivätkä kissamme koskaan innostuneet siitä, mutta nyt kun on näitä pentuja, niin sain ihan järjettömän stressin tästä hyasintista. Se on nyt sitten edennyt siihen pisteeseen, että laitan hyasintin aina piiloon, kun en ole kotona tai nukun. Siis ihan kaappiin. Että ne eivät pääse siihen käsiksi, mutta juuri tämän tyyppiseen toimintaan voi ihminen öisin käyttää aikaansa, että kyttää kukkaa ja kissoja. Kaikkea kanssa. Vastapainoksi katsoin tänään Tsernobyl-dokumentin. Huomenna aion vaan odottaa joulua tönttöjen kanssa ja leipoa. Taikinaterapia. Se toimii aina.