Huopikkaat, huopikkaat...

Ihmeelliset asiat jäävät lapsuudesta mieleen. Minulla on suuri rakkaussuhde huopikkaisiin. Se ääni, joka syntyi huopikkaiden kulusta lumen päällä, se narina. Ooh. Olen metsästänyt töntöille huopikkaita koko syksyn. Hinnat huitelevat käytettynä myytävissäkin helposti yli 50 euron. Siksi olikin riemuissani, kun löysin Purrelle vaaleanharmaat huopikkaat tosi edullisesti. Se mihin en taaskaan osannut varautua oli se, että hän innostui uusista kengistään siinä määrin, että otti ne samantien osaksi "kotiasuaan" siis sisäkäyttöön. Myönnetään, että Rauhalan lattiat ovat tähän aikaan vuodesta jo viileät, mutta tavallisesti siitä selvitään villasukilla. Yksi isäntä täällä lampsii huopikkaat jalassa ja pipo päässä ympäri taloa.Voi hyvä ihme miten pöllö. Muistan muuten äitini laulaneen Huopikaslaulua aikanaan jo ensimmäisessä kodissani, joka oli harmaa rintamamiestalo Espoossa. Nostalgisissa tunnelmissa löysin internetin syövereistä ihanan esityksen samasta kappaleesta. Sen voin kuulla täällä!

PS. Jos jollain lojuu kaapissa huopikkaat, koossa 25, ole yhteydessä! Himpulta puuttuu vielä. Kirkkaanpunaiset, harmaat tai mustat mielellään.