Tonttupaja

Illalla, kun pikkuiset töntöt tuhisevat sängyissään Pötin huoneessa on tonttupaja. Meidän pienillä ei ole tähän saakka ollut tyynyjä lainkaan ja suoraan sanottuna he nukkuvat niin mielikuvituksellisissa asennoissa, että en ole ihan varma, kuinka tarpeellinen hankinta tämä nyt oli. Joka tapauksessa pakkohan ne oli ostaa, kun sain hommattua kaksi kappaletta Puuha Pete tyynyliinoja ja Hemtexissä oli sopivat ja hyvät tyynyt tarjouksessa. En edes kehtaa kirjoittaa montako euroa nämä superlahjat tulivat maksamaan, puhutaan parkkirahoista, mutta uskon että ne ovat saajilleen mieluiset. Pötti on innokas apulainen, hän totesi tyynyliinat nähdessään, että: Noni muuta ei sit niille tarviikaan. Himpun ja Purren Puuha Pete -innostus on jotain käsittämätöntä. Voi, jos isommatkin pojat innostuisivat vielä noin vaatimattomista paketeista. Olen jo paketoinut aika monta lahjaa, mutta en ole löytänyt mieleistäni nauhaa niihin. Haluaisin kangasnauhaa, mustavalkoruudullista ja punavalkoruudullista. Yritän vielä haeskella. Kiinnitän nauhat yleensä ihan viimetingassa muutenkin, etteivät ne painu säilytyksessä. Joulu tulee, jee jee! Mutta sitä ennen on vielä isänpäiväkin edessä. Meidät lahjat tämän perheen isälle eivät todellakaan tänä vuonna hurmaa romanttisuudellaan, mutta poikien toiveiden mukaisesti tänä vuonna panostetaan huumoriin, eli "vedetään läpällä". 

Mummon synttärit

Tänään juhlittiin mummon syntymäpäivää. Syötiin karjalanpaistia, aurajuustokanaa ja kinuskikakkua. Aina kun käyn Helsingissä, minuun iskee pieni haikeus. Tykkäsin asua Ullanlinnassa. Siellä oli ensimmäinen oma asuntoni. Ehkä muutamme kaupunkiin joskus, kun lapset ovat lentäneet omille teilleen. Tosin missä meidän kaikki miljoona lastenlasta sitten majoittuisivat? Haaveita, haaveita.

Instagram ja innostunut vauva

Palasin vielä uudemman kerran tänään kertomaan, että minut ja meidän ukkelit löytää Instagramista nimellä annikacam. En osaa tehdä sellaista hienoa painiketta tuohon sivuun, ehkä veljeni kalasoppapalkalla auttaa minua joskus siinä. Nämä Purre-vauveliinin kuvat ovat tältä aamulta. Hän oli innoissaan, koska pääsi mukaani Lidliin. Purre saa sieltä joka kerta kinkku-juusto croisantin. 

Nappi on Pötin minulle löytämä. Hän huomasi sen juna-asemalla viime viikolla. Pöttiä on aina huvittanut valtava nappilaatikkoni, johon säästän kaikki irronneet tai vaatteiden mukana tulleet napit uutta käyttöä varten. Olen myös joskus leikellyt muuten roskiskuntoisesta vaatteesta napit irti ja heittänyt nappilootaan. Ilmiantakaa itsenne minulle Instagramissa, seuraan mielelläni blogilaisten kuvia ja elämää. 

Nukkumatti

Olen sillä tavalla onnekas äiti, että kaikki meidän lapset on olleet aina mielettömän hyviä nukkumaan. Nukkumaanmeno ei myöskään koskaan ole aiheuttanut mitään hirveää riitaa. Meillä on pikkulapsiperheeksi sillä tavalla ehkä aika poikkeukselliset nukkumaanmenoajat, että pienimmäisetkin menevät yleensä nukkumaan kymmenen-yhdentoista aikaan illalla. Ja heräilevät sitten aamulla noin kymmeneltä. Tämä rytmi sopii meidän perheelle hirveän hyvin. Olen itse iltakukkuja ja aamuisin mielellään valmistelen isommat lapset kouluun ennen kuin istun itse aamiaiselle pikkusten kanssa. On tosi helppoa, että toiset ovat jo ulkona ovesta, kun toiset vasta kömpivät unisina syliin.

Himppu on selkeästi jättämässä päiväunia pois. Silloin, kun saan hänet päikkäreille, en meinaa saada häntä ylös ja unet venyvät reilusti yli parin tunnin. Sitten illalla kukutaan. Olen siis päiväunienkin suhteen ottanut sellaisen asenteen, että laitan hänet nukkumaan, jos hän selvästi on sitä vailla. Levoton tai muuten väsyneen oloinen. Toimii ihan hyvin. Esikoiseni oli päiväkirjamerkintöjeni mukaan suunnilleen juuri kaksivuotias, kun hän päiväuniaikaan vain lauleskeli tunnin sängyssään. Ei siis väsyttänyt. Purreliini vetää tietenkin kunnon päikkärit. Hän nukkuu päiväunet yleensä ulkona vaunuissa. Himpun pyjama on muuten Gauharista. Minusta se on niin kaunis. Ja ihanan pehmeä. Nyt ainakin meillä on talo jo sen verran viileä, että nakupellenä nukkumista ei voi edes ajatella.

Bobini ja pikku Bobini

Kun Himpun ystävä Lilli ja hänen äitinsä Milla tulevat kylään, tulaiset on tätä tasoa. Kreikkalainen voileipäkakku on taivaallista. Pojat hihkuivat riemusta eilen koko illan ja pala palalta koko valtava kakku hävisi taivaan tuuliin. Himppu ilmoitti, että hänen nimensä Bobini ja vauvan nimi on pikku Bobini. Robin-kuume siis nostaa päätään. Lillin kyläilyn aikana pikkusten huoneessa soi Boom Kah ja Lilli soitti rumpuja, kun Himppu lauloi mikkiin. Kävimme kaikki vuorotellen kulman takana salaa kurkistamassa esitystä. Ihanat töntöt.  

Kivikko

Bloggaaminen on tuonut mukanaan ihania asioita, kuten Marin, joka ystävällisesti otti yhteyttä Vantaalta, kun valittelin huonoa Hullarituuriani täällä. Nyt on Marimekon Kivikko kotona ja tykkäämme kaikki tosi paljon! Rauhalassa viillettää paljon lapsia ja kaksi kissaa, joten on hyvä, että Kivikkorahin päällisen saa irti pesemistä varten. Kivikolle on paikka olkkarista, mutta kuvauksen jälkeen Himppu raahasi sen omaan sänkyynsä. 

Kihlajaisvieraat

Tänään juhlittiin Purren kummivanhempien tyttären kihlajaisia Oitmäessä. Pienet kihlajaisvieraat lähtivät kylään innostuneina. Purren päivän kohokohta oli isäntäperheen ikivanha koira, joka varastaa kenen tahansa sydämen. Niin ja sohvapöydän sipsikippo.

Kalenteri

Olen miettinyt minkälaisen joulukalenterin kyhäilisin lapsille tänä vuonna. Kahlaisin Pinterestissä ja nämä ideat olivat minusta kivoja. Eniten ehkä viehättää paperipussi ja vaijeri -yhdistelmä. Meidän kalenterissa pussit on kyllä pienempiä. En ajatellut ostaa kalenteriin mitään lahjoja vaan pieniä namusia ja sen sellaista. Kalenterin suunnitteleminen on joka vuosi yhtä hauskaa!

Kaikki kuvat Pinterestistä

Rautakauppa Rane ja Postimies Pate

Perjantai-iltana olen onnesta soikeana. Lähdimme alkuillasta kaupoille. Mukanani oli seuraavanlainen lista: Pakkausteippi, liitutaulumaali, veneköyttä 3 metriä, voimapaperia, sushit. Ajoimme ensin RTV:hen, jonka valikoima on ainakin tapettien osalta ehdoton suosikkini. Kysyin liitutaulumaalia ja minulle kerrottiin, että Tikkurilan koulutaulumaali on ainoa mitä heiltä saa ja sitä myydään vain litran pöntöissä hintaan 35 euroa. Jep. Ajattelin maalata yhden oven, en koko huonetta ja hinta tuntui järjettömältä. Jäi ostamatta. Seuraavaksi kysyin voimapaperia. Löytyy! 124 metrin rulla hintaan 50 euroa. Suuni loksahti auki. Että 124 metriä, siis noin 100 metriä liikaa ja kaupanpäälle valtava rulla, joka ei mahdu mihinkään. Jäi ostamatta. Veneköyttäkään ei ollut, maksoin pakkausteipin ja poistuin. 

Matkalla kohti susheja pysähdyimme Bauhausissa. Mies tarvitsi halogeenin. Kävelin ympäriinsä. Venetarvikkeita, ja mitä silmäni näkevätkään! Bauhausissa on valtava määrä erilaisia veneköysiä ja niiden katkaisemiseen kätevä aparaatti. Mittaat metrimäärän ja maksat. Jes! Tästä rohkaistuneena kävelin maaliosastolle ja löysin liitutaulumaalia 2,5 desin purnukassa. Olin niin innoissani, että tartuin ohi kävelleeseen myyjään ja kysyin varovasti, että millaisissa erissä teiltä saa ostaa voimapaperia. Vaihtoehtoja oli kaksi, 100 neliön tai 30 neliön rullissa. JIPPII! Illan kruunasi postissa tupsahtaneet Dakota-kengät, jotka olivat paitsi superedullinen löytö myös juuri sopivan kokoiset. Voisin kirjoittaa romaanin siitä, kuinka monet väärän kokoiset kengät olen verkosta ostanut, vaikka minulla on kaikilla standardeilla tasan koon 38 jalka. Onneksi joka paikassa on nykyään maksuton palautus. Iltapalaksi oli siis sushia. Naurettiin, kun Himppu söi seitsemän ja Pötti kahdeksan palaa. Ikäeroa kahdeksan vuotta. Viikonloppu on juhlaa täynnä ja lahjat odottavat rivissä ikkunan edessä. Mutta ennen bileitä leikin vielä Postimies Patea ja jaan 300 kananmunaa omille omistajilleen. Ihanaa perjantaita!