sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mitalikahvit


Rauhalassa juotiin tänään mitalikahvit. Onni sai kultamitalin MasKin maastojuoksukisoissa 02-03 syntyneiden sarjassa ja Eetu ja Jokke juoksivat yhdessä Pääkaupunkiseutujuoksun puolimaratonin. Isä on niin ylpeä pojistaan, ettei meinaa ovista sisään mahtua. Onni toivoi Britakakkua ja sitä leivoin. Marjat maistuivat vielä kesältä. Hieno ilta.







Seisakkeen juhlat


Tänään suuntasin 109-vuotiaan Luoman junaseisakkeen pelastamisjuhliin. Kyläläisiä kokoontui aseman parkkipaikalle parisen sataa! Martat tarjosivat kahvia ja pullaa. Tilaisuudessa kuultiin kyläyhdistyksen puheenvuoroja ja kunnanvaltuutettu Anders Adlercreutzia, joka on näkyvästi ottanut kantaa seisakkeen säilyttämisen puolesta. Asemalla esiintyi myös lauluyhtye Valo. Himppu pääsi paloautoon, kun Luoman VPK karautti pihaan. Hieno tapahtuma, ilmassa oli aitoa talkoohenkeä. Kuun lopussa HSL päättää seisakkeen kohtalosta. Jos sen taru oli tässä, se ainakin sai arvoisensa päätöksen. Paljon voimaa löytyy tästä pienestä kylästä. 





























Kurpitsa inspistä


Pojat odottavat kupritsahommia innostuneina. Eilen etsittiin Pinterestistä kilpaa hyviä ideoita tämän vuoden taideteoksiin. Hammastikkuja hampaina aiotaan kokeilla vuoren varmasti. Lisäksi porakoneen käyttäminen viehättää. Pojat haluaisivat tehdä tuollaisen, jossa on pieni kurpitsa isomman sisällä, mutta voi olla, että menee vähän hifistelyksi.











Meillä on muutamana vuonna ollut Halloween-juhlat. Tämä idea kurpitsan käyttämisestä coolerina on minusta loistava. Kaikki missä on banaania tekee pienille tönttöröille kauppansa. Haamubanskuja siis! 

Kaikki kuvat on Pinterestistä

lauantai 28. syyskuuta 2013

Heppalaukku


Viikolla julkaisemani kuva laukkuhyllystäni aiheutti kommenttitulvan Rauhalan arkea -blogin sähköpostiin. Olette toivoneet laukkuaiheisia postauksia. Niistä tuli mieleeni tämä hevoshirvitys, joka on siis ehdottomasti omituisin ja epäkäytännöllisin "laukku" ikinä. Teininä rakastuin Sinkkuelämää -sarjaan, enkä tiedä kuinka moneen kertaan olen kaikki tuotantokaudet nähnyt, mutta joka tapauksessa osaan suurimman osan jaksoista ulkoa. Jostain syystä tämä Carrien tunnetuksi tekemä heppakassi sitten huusi nimeäni, kun siihen verkossa aikanaan törmäsin. Himppu sanoo sitä ihhahhaaksi. Olen käyttänyt sitä harkiten ja suhteessa muihin tosi vähän, mutta aina se on ollut todellinen keskustelunaihe. Se on siis puuta, painaakin kuin synti kokoonsa nähden. Eikä sen sisälle mahdu melkein mitään. Se on ehdottomasti turhin asia, minkä omistan, mutta ehkä juuri siksi niin ihana. Syksyn tullen kaivoin taas hepan esiin.



Mies toi tuliaisia lentokentältä. Kuinka ärsyttävää, että Suomen ainoa Starbucks on Helsinki-Vantaalla. Onneksi Stockmanille aukeaa oma ihan pian. Pojat muuten ilmoittivat tänään, että jokainen haluaa tänä vuonna kaivertaa oman kurpitsalyhdyn. Pienen perhepalaverin jälkeen sovittiin, että tehdään yksi iso (se perinteinen) ja sitten ostan neljä pienempää, joista koululaiset saavat tuunata oman näköisensä. Onneksi on leveät portaat. Mahtuuhan niihin. Pyhäinpäivää odotellessa.



Syyspäivä




Tänään ilahduin yllätyskukista ja Sofia Helinin haastattelusta. Eilinen ilta jalkapallojoukkueen äitien kanssa venähti pitkäksi, mutta silti olin lasten kanssa pihahommissa jo yhdeksän aikaan. Ihanan kirpeä syysaamu. Tammenterhot on kova juttu. Ne nypitään puusta ja kiikutetaan leikkimökkiin keittoaineiksi. Syksy on kaunis.