Lauantai-illan huumaa

Illalla käytiin katsomassa pihavalovaihtoehtoja. Löytyi täydelliset ja kalliit sekä kestettävissä olevat ja halvat. Ei otettu mitään vielä, jäätiin fundeeraamaan. Kotona alkoi lauantai-illan huuma. Pojat leikkivät laivaa. Himppu vaikeroi perätuhdolta välillä, että: Apua hätätilanne! Ja Purre huusi auuuuuttamaaaa!!!! Ei tarvitse televisiota näiden kavereiden kanssa, meillä tenavateatteri esittää livenä joka ilta.

Kadonnut papukaija

Täällä on nyt hätätilanne. Pyjama-Himppu lähti juuri isin kanssa myrskylyhty mukanaan etsimään kadonnutta, noin kolme senttiä korkeaa muovista papukaijaansa, Paavoa. Jos ei sitä löydy niin on sitten elämä pilalla. Kaikkien. Odotamme Rauhalan rappusilla jännittyneinä Purren kanssa, kuinka etsintäpartion käy. 

Ps. Tänään katosi Selloon pieni muovinen kilpikonna, että jos joku löytää. Ruskea, noin 2 senttiä pitkä. Nimeltään Kille. Ei ole ollut Himpun eläimillä mikään suksee tämä perjantai.

Syksyä kotoa ja kaupasta

Olen päättänyt luovouttaa ja antaa periksi syksylle. Kaivelin tänään esiin kaikenlaista kynttilää ja muuta kamaa varastosta, jotka keväällä pakkasin pos. Kuula-aakkoset on pikkupoikien suosikkeja. Isotkin innostuvat etsimään nimikirjaimiaan. Kävimme ostoksilla Himpun ja Pötin kanssa. Pienemmälle löytyi talvirelettä kiitettävästi, parhaina löytöinä talvipipot 3 euroa kappale ja raidallinen neule 7 euroa. Talvihaalarikin löytyi, mutta välikausihaalaria ei, vaikka ramppasin siis ihan jokaisen kaupan Sellossa läpi. Toivottavasti on siis lämmintä pitkään. Isommalle löytyi vain kengät. Iän myötä kriittisyys näköjään lisääntyy; väärän värinen, väärän mallinen. Täytyy varmaan lähteä joku päivä Helsinkiin etsimään. Purre on helpoin tapaus. Kaikki Himpun viime vuotiset kamat käy hälle.

Lastenhuoneen suunnittelua

Rauhalassa suunnitellaan pientä lastenhuoneen uudistusta, kun Purre on valmis muuttamaan pinnasängystä "isojen poikien sänkyyn". Rakastan metallisänkyjä, että sellaiset ehdottomasti ja mustat. Miten ihmiset suunnitteli mitään ennen Pinterestiä? Ihania kuvia ja hyviä ideoita. Etenkin tuo Ikean lastenkalusto mustavalkoiseksi maalattuna on todella hieno! Meillä on samat kalusteet leikkimökissä keltaisina. Saa nähdä, koska saan projektin oikeasti aloitettua. Ihmettelen, jos on valmista ennen joulua. 

Kaikki kuvat Pinterestistä "Black and white Kids rooms" otsikon alta

Mökissä

Kesän paras juttu on ollut leikkimökin rakentaminen ja mökki ylipäätään. En tiedä monillako pizza-, sushi- tai kahvikutsuilla olen siellä istunut. Poikien innostus mökissä leikkimiseen on ollut jatkuvaa, joka päiväistä. Sateella siellä on luettu kirjoja tai piirretty. Ihmetelty katon ropinaan. Villa Naperoksi ristitty pikkumökki on innostanut pieniä omistajaan siinä määrin, että välillä on isoveljien kanssa vedetty vuoroissa kattauksesta toiseen. Tänään Purre kajautti ovelta ensimmäisen kerran SYÖÖÖMÄÄÄN! Kyllä oma piha on maailman ihanin paikka.

Kuuma

Olen ollut hiljainen. Saanut päätökseen valtavan projektkin, joka on vienyt aikaa ja ajatuksia. Väsynytkin, mutta kuitenkin hyvillä mielin. Eilen Vantaalla auriko porotti kentälle kuin Santorinilla. Himppu sanoi sikakuuma. Ajatella, elokuun loppu ja näin kauniit illat. 

Tänään unohdin koirapedinhakijan ja hän odotteli turhaan Rauhalan pihalla vartin. Hävetti niin, etten meinannut kehdata nousta autosta ulos. Pikkuhiljaa häipyvät Tellu-mopsin tavarat täältä. Vieläkin tuntuu kurjalta. Takkaa on jo muutamana aamuna lämmitelty. Pesällinen. Sellaista hiipuvaa antautumista seuraavalle vuodenajalle. Purre huutaa nykyää jo kuuluvasti Äeeti! Pieneksi pojaksi vauvasta muuttunut. Aika menee niin nopeasti. Sanoin jouluna miehelleni, että voisiko aika pysähtyä hetkeksi aikaa tähän. Pysyn toiveessani. Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy. 

Pihasuunnitelma

Siis jos joku vielä väittää, että mä en osaa piirtää niin tsekatkaa tämä. Nyt on kyllä niin hieno sisääntulon pihasuunnitelma Rauhalassa ja ihan itte tein! Voi itku. Puutteelliset tietokoneenkäyttötaitoni ovat asia, josta kärsin elämässäni melkein päivittäin, mutta tämmösen raapusttuksen kuitenkin sain aikaiseksi. Tein itse asiassa neljä erilaista, enkä tiedä vielä mikä valitaan. Tämä on kaikkein yksinkertaisin ja siksi mun mieleen. Vihreät alueet on nurtsia ja harmaa kivetystä. Keltaiset tikut on pihavalojen paikkoja, niitä on kyllä puolet liikaa, sanoi mies. Roskis pitäisi piillottaa puiseen katokseen ja leveät portaat niistä haaveilen, en vaan tiedä haluanko puiset portaat vai kiveä nekin? Kuvassa näkyy muuten myös kesällä rakennettu uusi ulkorakennus, jossa on avo-osa pyöriä varten.

Pötin syntymäpäivä

Tänään Rauhalassa vietettiin Pötin 10-vuotispäiviä. Talo täyttyi mummoista ja kummeista ja ystävistä. Sääkin oli mitä ihanin. Loppukesän aurinkopäivät tuntuvat luksukselta. Sankari sai toivomiaan lahjoja ja oli iloinen. Ja mikä kakku! Ihana ystäväni Milla oli taikonut kaikki tarjoilut juhliin. Oli muuten mielettömän hyvää! Pienet pojat leikkivät leikkimökissä ja liukuivat mäkeä. Sain kylään myös kummipoikani, joka oli kasvanut hirveän paljon. Pötin kummitäti Iida on lukiokaverini ja hän kaikkien kolmen poikani kummi. Alla kuvia päivästä. 

Ja pssst. Milla on myös nainen ihanien käsitöiden takana. Meidän Himpun pupu ja ampiainen ovat Millan tekemiä. Hänet löydä täältä!

Himppu syö karkkia vihaisena. :-)

Köket

Tänään tapasin ihanan ystäväni aamiaisella oikein pääkaupungissa asti. Cafe Köketin aamiaisvalikoimassa on neljä erilaista settiä. Otimme tietysti superaamiaisen 15 eurolla. Paikassa on kiva fiilis. Puisia lavoja on maalattu valkoisiksi ja kasattu päällekäin istuimiksi. Ihanat jättiläistyynyt ja muut tekstiilit ovat Vallilan ja Ikean. Kahvilassa on ystävällinen henkilökunta ja ainakin pe-aamuna hyvin tilaa. Parasta oli tietysti kaverin seura, vitsi miten hauska aamupäivä!

Omput

Paras tapa syödä omena on napata se suoraan puusta. Rauhalan omenapuut olivat viimeiset kaksi vuotta niin runsasomenaisia, että jaoin satoa kaikille; naapureille ja sukulaisille. Tänä vuonna puut selvästi lepäävät ja ovat tuottaneet vain muutamia kymmeniä mehukkaita hedelmiä. Olen paloitellut omenaa aamujogurttiini jo monta viikkoa. Loput on hävinneet poikien suihin. Mehua ei tänä syksynä siis synnykään. Elän toivossa, että anoppini puut olisivat runsassatoisempia ja pojat saisivat mummun omppumehua.