Kosteaa

Sateella on mukavaa. Kesäterveiset Kuresaaresta!

Lomaterveiset

Ensimmäiset päivät turnausta takana. Tänään voitettiin FC Kuresaare 8-0. Eilen olimme avajaiskulkueessa, joka oli pojille hieno kokemus. Tässä kuvaterveisiä. Emme ole pelien välissä juurikaan ehtineet mihinkään, mutta mukavaa on ollut. Tänään on satanut lähes koko päivän. 

Tellu

Saaremaan iloinen futisloma sai tänään surullisia piirteitä, kun sain kurjia uutisia Suomesta. Meidän Tellu-mopsi jouduttiin lopettamaan. Toini-Tellervo asui viimeiset puolitoista vuotta isäni kanssa Töölössä ja Espanjanaurinkorannoilla köllötellen. Uskon, että se oli onnellinen. Muistan, kun Tellu haetiin, se oli florapaketin kokoinen. Kuin lelukoira. Iso ikävä jäi. 

Matkalla

Saaremaan turnaus alkoi laivamatkalla Tallinnaan. Pikkusen jännitti Himppua. Perillä odotti lähes välimerellinen ilmasto. 

Nimipäivä

Tänään heräsin onnittelulauluun ja pienet pyjamabanaanit hyppelivät iloisesti sängyssä. Söin ihanaa aamiaista ja kakkua. Nimipäivät on parhaita.

Hampurilaiset

Tänään Rauhalaan saapui Pötin eno kylään. Enon kanssa aktiviteetit on yleensä pääosassa, joten ruoan pitää olla nopeasti pihafutiksen peluun ja lanituksen välissä tapahtuvaa mättämistä. Kirkkonummelaiset koulut ja urheiluseurat tekevät tasaisin väliajoin varainkeruuta myymällä Angus-lihaa läheisen karjatilan tuottamana. Liha on ihanaa; tuoretta ja luomua. Vaikka en kokolihaa itse syökään, en minäkään voi vastustaa heidän jauhelihaansa, josta tulee maailman parhaita pihvejä. Tänään siis kokkasin pitahamppareita lounaaksi. Kaikki meni. Aika ronskin näköisiä, mutta sitäkin parempia!

Madonna-tyyny

Kun Madonna esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa olin konsertissa lapsuudenystäväni Sipun kanssa. Keikalta, jonka muistan lopun ikääni lähti kotiin myös paita, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Nyt päätin tehdä asialle jotain. Säästelen kaikenlaista pakkausmateriaalia yleensä siksi, koska tykkään pakata lahjoja ja käytän niitä uudelleen, mutta nyt tein laatikon pohjalta löytyneestä Alexander McQueen -nauhasta rusetin tyynyyn koristeeksi. Olen lopputuloksesta tosi iloinen. Himppu tuli katsomaan olohuoneeseen, kun mallasin tyynyä sohvallemme ja totesi: "Tätityyny. Tätityynyn äiti on tehny." Tyyny näyttää kuvissa vähän vinkuralta, en ole ehtinyt pöyhiä sisusta oikein kohdilleen vielä. T-paidan materiaali on niin löllöä että se venyy vinksin vonksin.

Värikoordinoimista

Olen ehkä muutamaan kertaan todennut, että inhoan pakkaamista ja olen siinä surkea. Yleensä jätän sen viime tippaan, pakkaan liikaa tavaraa ja unohdan olennaisia, kuten hiusharjan. Olen päättänyt selättää tämän ongelman varaamalla pakkaamiseen tarpeeksi aikaa ja suunnittelemalla hyvin. Eetu on Kuopiossa, joten olen tehnyt hänen huoneensa sängylle ja lattialle erilaisia värikoordinoituja kasoja, jotta pysyn kärryillä siitä mitä olen ottamassa ja mikä sopii mihinkin. Koska leijonan osa vaatteistani on joko mustia, harmaita tai valkoisia ajattelin tavoitella kesäistä ilmettä asusteilla. Helpointa on, jos nekin kaikki sopivat yhteen niin käytännössä kassista voi repäistä mitä tahansa, eikä lopputulos ole ihan hirveä. Saaremaalle on luvattu aurinkoa ja +27 astetta. Tältä näyttää mun keltainen kasa!

Synttäreitä ja grillikastiketta

Tänään otettiin varaslähtö Pötin synttäreihin, kun ekat vieraat saapuivat junalla ihan pääkaupungista asti. Himpun mielestä on jännää mennä juna-asemalle vastaan. Kaikki se kilkatus ja puomit. Sankari sai mieleisiään lahjoja ja oli hyvällä päällä. Karkulainen teki tänään ennätyksensä edetyissä metreissä, ennen kuin se saatiin taas pyydystettyä sisälle. Sitkeä karvapallo. Illan tullen grillasin kanafileitä ja yritin aloittaa pakkaamisen. Suuntaamme viikonloppuna viiden päivän turnausreissulle Saaremaalle. Vihaan, vihaan, vihaan pakkaamista. Miehelläni on ollut purjevene silloin, kun hän vielä oli yhden lapsen isä. Hänen matkakassinsa muistuttaa siitä. Olemme monta kertaa todenneet, että meillä tuskin on elinikänämme varaa paattiin, johon mahtuisi koko kahdeksanhenkinen perheemme nukkumaan. Hintaa ei ainakaan yhtään alenna se, etten kestä purjeveneen vauhtia yhtään. Moottori pitäisi olla ja iso. Pieni ilonaihe iltaan tuli siitäkin, että olen viimein löytänyt täydellisen grillauskastikkeen. Pojat tykkäävät barbeque-kastikkeesta, mutta valitettavan monet kastikkeet ovat perheemme taaperojaokselle liian voimakasmausteisia. Bronko´s Sweet Momma Dee´s kastike on juuri sopiva. Toinen luottomausteeni kanojen valmistuksessa on mangocurry. Seppo tunnisti taas grillin hajun ja saapui aterioimaan juuri kun kaikki oli valmista.

Rauhalan sangriaa

Lämmin ilta houkuttelee terassille. Siis omalle. Meidän suosikkijuoma kesällä on Sangria. Sen valmistamisessa maltti on valttia. Ideaalitilanteessa teen etukäteishommat jo edellisenä päivänä, mutta todellisuudessa annan juoman tekeytyä yleensä nelisen tuntia. Maailma on täynnä erilaisia sangria-ohjeita. Meidän lienee aika perinteinen. Suosittelen kokeilemaan!

Rauhalan sangria

Litra punaviiniä (viinin maku vaikuttaa tietenkin lopputulokseen, joten muiden ainesten määrä voi vaihdella viinimerkistä riippuen meillä käytetään Villa Antinoria)
Kaksi isoa appelsiinia
Yksi iso sitruuna
Kolme kanelitankoa
Litra spriteä

Purista astiaan yhden appelsiinin mehu ja siivuta toinen. Halkaise sitruuna ja purista puolikkaasta mehu. Siivuta toinen puoli. Sekaan kanelitangot ja viini. Sekoita ja jätä tekeytymään jääkaappiin minimissään neljäksi tunniksi. Ennen tarjoilua kaada Spirte joukkoon ja tarjoa kylmänä jäiden kanssa. Olen joskus tehnyt sangriaa myös niin, etten laittanut spriteä vaan kivennäisvettä. Se toimi myös ihan hyvin, mutta silloin kannattaa käyttää vähemmän sitruunaa, kun makeus puuttuu muutenkin. Jotkut laittavat sangriaan myös appelsiinimehua. Kerran tein hätäpäissäni sangriaa punaviiniglögistä. Se vasta eksoottista olikin, kuin joulu ja kesä samassa paketissa!

Teippi nenässä

En edes tiedä mistä alottaisin. No. Ensin mies halusi hääkuvan seinälle. Ostin sellaisen pienen kehyksen, johon menee 15x20cm kuva. Kauniin. Harmaan. Ei tollasta, sellanen taulukokoinen ja vanhat kehykset. Semmonen fiilis. Sitten mies keksii, että meillähän on hyvät kehykset itsellä, niihin vaan teetetään nyt kuva. Yritän selittää. että 50x70cm kokoinen hääkuva on valtava ja kierrellen perustelen, että ei siinä mitään, että hääkuva on esillä, mutta onko sen oltava suurin ikinä kenenkään näkemä kuva. Häviän. Tilaan kuvan. Kehykset eivät todellakaan ole mitään katevää tee se itse -mallia. Takana on liimalla kiinnitettyä paperinauhaa ja sellaisia metallisia kiinnikeitä, jotka on revittävä tongeilla irti. Sen jälkeen ne on vasaralla suoristetttava, että ne saa takaisin. Kehystysoperaatio vei minulta noin puolitoista tuntia ja kaksi sormea, tänä aikana mies käy saunomisen välissä hilpeästi kannustamassa. Sitten riidellään paikasta. Lopulta taulu saadaan seinään.

-On se valtava.
-Niin mähän sanoin.
-No ei se mitään. Se on hyvä.
-Ahaa.
-Sen nimi on "ettei totuus unohtuisi". Tuijottelet sitä nyt vaan siinä.
-Kiva.
-Mikä toi on?
-Ai mikä?
-Toi joku muovi tossa?

Kävelen taulun vierelle ja tajuan, että olen laittanut lasin väärinpäin. Sillä ei ole tietenkään mitään väliä. Paitsi se, että ulkopuolella oli pari tahraa ja nyt ne on sisäpuolella. Niin ja se, että lasiin oli joku läntännyt 2 sentin pätkän teippiä ja sekin on nyt siellä sisäpuolella mieheni nenän kohdalla. Vieressä on myös epäilyksiä herättävä pieni kädenjälki. Odotan tässä inspiraatiota, että alkaisin repiä kehyksen kiinnityksiä ja liimauksia taas auki. Ehkä jouluksi.

Uusi kuningas

Britanniaan on syntynyt uusi kruununperillinen ja olen niin innoissani. Olen lapsesta asti seurannut isäni kanssa televisiosta kuninkaallisia häitä ja muita suuri tapahtumia. Kun Vickan meni naimisiin, pidin tyttökavereitteni kanssa omat prinsessajuhlat. Minulla on maailman rumin William ja Catherine häälautanen. Se on siis järkyttävä. Ottaen huomioon, että lähes kaikki astiani ovat mustavalkoisia ja melkein koko kotikin, niin sitten on tämä. Lautaseen on kuitenkin hyvä selitys. Sen takana on teksti The Royal Union 29th April 2011. Se on myös meidän hääpäivä. Takana on muuten myös teksti not for food use, decorative object, mutta meillä syödään tästä aina pullaa, kun juodaan kuninkaalliset kahvit. Tänään siis prinssikahvit. Onneksi pulla on niin iso, että se melkein peittää koko hirvityksen. Kun Pötti näki aamupäivällä lautasen pöydällä hän tiesi heti: Aha vauva on syntynyt. Äidin poika.

Lampaat

Maanantai-illan retki oli ihana. Kultaiset naapurit ajoivat meidät Espoon kartanoon Lindan lampaita katsomaan. Ihmettelen, että Himppu ei pelännyt yhtään. Pullea ruskea lammas oli kesyin. Himppu muiskautti sille suukon monta kertaa. Varmuuden vuoksi hän oli ottanut myös pupun mukaan, jos perillä olisikin ollut jotain pelottavampaa. Pötillä ja Himpulla on kahdeksan vuoden ikäero. Olen niin ylpeä isoveljestä, joka haluaa olla pienten mukana ja tehdä asioita yhdessä. Äidin pieni Pötti. Kohta 10-vuotias. 

Pasta

Tänään tein lounaaksi torvisienipastaa. Tuli niin hyvää, että Himppu otti kolme kertaa lisää. Kohta on viime syksynä pakastetuista metsän antimista viimeisetkin käytetty. Se on hyvä, sillä appivanhemmat toivat eilen Kyyjärveltä valtavasti lakkoja. Pötti suuttui kun pakastin kaikki mansikat. Tai siis ne, joita hän ei ehtinyt popsia peratessani. Kesällä vihannekset ja marjat maistuvat niin hyvältä, että oikein ihmetyttää miten sitä taas oppii talvella syömään belgialaista kurkkua.

Rattikeinu

Rattikeinumme on valmis! Muistatteko, kun kerroin täällä, että löysin ihanan keinun lapsille torilta. Maksoin keinusta 20 euroa. Hioin vanhat maalit ja ruosteet pois ja maalasin koko komeuden ylijäämämaaleilla. Erilaisia purkinpohjia on kertynyt monen vuoden ajan, joten tällaisiin pieniin projekteihin löytyy aina maalit omasta takaa. Keinun metalliosat on maalattu Rostexilla kolmeen kertaan. Pinnasta tuli juuri sellainen, kun halusin. Mattainen, mutta metallimaisen liukas. Sabluunan lainasin Pötiltä. Vuosiluku jalkalaudassa on Rauhalan rakennusvuosi. 

Nyt kun asiaa selvittelin ja sain tietää, että keinun oikea nimi on rattikeinu, löysin näitä vanhoja kiikkuja myynnistä monesta paikkaa. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi huuto.netin tai tori.fin tarjontaan, jos haluat antaa retrokeinulle kodin. Alla vielä kuva siitä miltä keinu näytti aiemmin.