Juhlan aattona

Mökki on nyt siinä pisteessä mihin se ehdittiin saada ennen huomista. Tuli lisähommaa, kun tajuttiin, että valmistajan puutavaratoimituksessa mökin lattia oli paneelia. Mahdoton siivota. Suunnilleen hammasharjalla olisi saanut putsailla uria. Onneksi sopiva laminaatti löytyi helposti ja asentamiseen meni vain muutama tunti. 

Löysin ovistopparin pitämään ovea auki, kun muksut ovat sisällä. Ja muutenkin, että mökki tuulettuu. Iltapäiväillä, kun aurinko porottaa kuumimmin pieni tila on muuten kuin sauna. Sisämaalaukset jäivät vähän kesken. 

Meidän perheessä muistellaan usein huvittuneena isoäitini edesottamuksia. Hän oli toimeen herkästi tarttuva, mutta aika suurpiirteinen ihminen. Kerran hän päätti irrottaa takistaan mansetit ja leikkasi ne hetkessä poikki siten, että molempiin olkapäihin jäi valtavat aukot. Touhua seurannut sisarensa tokaisi siihen, että olisihan nuo voinut irrottaa myös niin ettei takkiin olisi tullut reikiä, mutta mummon mielestä homma tuli hoidettua. Muistelin tätä, kun keittiön kanssa asiat ei menneet ihan putkeen. Olin mielessäni kaavaillut, että keittiö mahtuu parven alle, mutta ei se sinne mennyt. Mies sahasi sokkelista puolet pois ja avot se on paikallaan! 

Meidän kaksivuotias Himppu tykkää sushista. Olin niin onnellinen, kun tänään kauppareissulla löysin hänelle leikkisushia.

Kalusteet on isompien poikien vanhoja. Ne saivat vain uuden maalikerroksen.

Nurkassa on rautainen nukensänky, joka on itseasiassa isoisäni äidin vanha. Satavuotias ja ihan tikissä vielä. Mökin huvittavin yksityiskohta on mielestäni esikoiseni suurieleisesti pikkuveljilleen lahjoittama Eric Cartman. Hahmon ironia ei ihan avautunut yksi- ja kaksivuotiaille, mutta Himppu osaa jo kuuluvasti hihkaista: EEEERIK TULE!

Kyhäsimme katonrajaan pienen kollaasin tauluista. Projekti on kesken. Seinälle pääsi koululaisten tämän vuotiset kuvistyöt ja lapsieni kummitädin piirtämää grafiikkaa. Diego Maradonan laitoin vitsinä. Olen joskus kiusannut jalkapallohullua miestäni, ettei hän voi koskaan rakastaa ketään naista, kuten hän rakastaa Maradonaa.

Parvelle heitettiin vauvasängystä jäänyt patja ja tyynyjä sekä viltti päiväuni- tai lekottelutuokioita varten. Himppu kanniskeli itse pehmolelujaan innokkaasti mökkiin. Parvi on niin iso, että päähän jäi vielä tilaa kirjoille. 

Päädyimme lopulta jättämään mökin ulkoseinistä ikkunaluukut pois. Toimitukseen kuului myös jokaisen ikkunan alle kukkalaatikot, mutta emme innostuneet oikein niistäkään. Nyt mökki on makuuni sopivan yksinkertainen. Eniten olen innoissani täydellisestä harmaan sävystä, jota harkitsin pitkään. Leikkimökki on Kata, leikkimökki.fi:n mallistosta.

Juhlat on huomenna, nyt on aika siirtyä sisälle imuroimaan ja luuttuamaan. Arvatkaa onko meillä vielä talvitakitkin eteisessä? No on. 

Maalari maalasi taloa

Sutimista on riittänyt leikkimökin sisällä ja ulkona jo puolitoista viikkoa. Iltahämärissä siinä kymmenen jälkeen yleensä hiippaillaan sisälle. Kyllä se siitä valmistuu. Ulkopinta vaati kolme kierrosta maalia. Sisäosat saman verran ja vieläkin on kesken. Postasin kuvan leikkimökistä maalaamattomana täällä. Nyt en ole enää varma haluanko aikaisemmassa kuvassa näkyneitä ikkunaluukkuja ollenkaan paikoilleen. Huomenna kiinnitän ristikot ikkunoihin ja päätän. Yksinkertaisempi taitaa olla enemmän makuuni. Haaveilen, että nurmikko rehottaisi jo tuuheana, mutta hentoja alkuja on vasta. Lasten jaloissa multaa kulkeutuu joka paikkaan. Sitä löytyi kököittäin jopa sukkalaatikosta.

Avaruus

Viime kesänä hankimme kuopuksen ristiäisiä varten pihallemme katoksen. Sen alla oli tarkoitus pikkumiehen saada nimi, mutta sääennusteen luvatessa 87% varmuudella sadetta siirsin pettyneenä juhlat sisätiloihin anoppilaan. Ei varmaankaan tarvitse mainita, että ei sitten satanutkaan. Täysin turha hankinta ei kuitenkaan ole ollut. Varmistimme jo ostovaiheessa, että se istuu omituisen muotoiselle terassillemmekin ihan hyvin. Meillä paistaa tälle puolelle todella kuumasti iltapäivällä, yleensä juuri siihen aikaan kun syödään. Tänään kannettiin katoksen alle ruokapöytä ja tuolit sisältä. Varsinaiset puutarhakalusteet siirrettiin nurmialueille.

Voi, kun meillä olisi aina näin avaraa! Ruokailuryhmän poistuminen jätti valtavan leikkitilan olohuoneeseen. Pojat päristelivät mopoilla ja autoilla. Juoksentelivat riehaantuneina.

Illalla olin mieheni kummitytön kanssa Antti Tuiskun keikalla. Tyttöjen hurmiota oli hauska seurata. Muistui mieleen lapsuuden omat idolit ja se fanittaminen. Vieressä myhäillyt konserttiseurani huokaisi ihastuneena: "Näitkö se osotti ihan selvästi mua äsken..." Koko kesä taisi pelastua siinä.

Oliverin päivä

Meillä on kolme Oliveria perheessä. Siksi Oliverin nimipäivä on aina ekstraspesiaali. Tänään herkuteltiin britakakulla, joka on lasten kestosuosikki. Puhallettiin saippuakuplia ja odotettiin saunan lämpiämistä. Pienin juhlakalu sammui kesken juhlallisuuksien. Pyyhin kermavaahtoa poskista vielä sängyssäkin. Pienet multaiset jalat jättivät ruskeita varpaanjälkiä lakanaan. Iltasuihku jäi.

Lempikukkani lemmikki kukkii aina Oliverin päiväksi. Maailman suloisin. Näitä oli lapsuudenkotini aidan vierustat täynnä. Sieltä villivadelmien joukosta keräsin niistä pieniä kimppuja. Yhtenä kesänä toimitin jopa oman puutarhalehden, jossa esiteltiin kotipihamme kasveja. Hortonomia-innostus on sittemmin laantunut, mutta lemmikit pysyneet.

Kallio

Meidän Purre on mestarikiipeilijä. Lapsistani ainoa joka punkesi jo puolivuotiaana syöttötuolista omin voimin seisomaan vaikka olin kiinnittänyt valjaat. Kahlekuningas ja oman elämänsä Gustafsson. Piharempan yhteydessä, kun teimme tilaa lasten leikkimökille, kaivoimme esiin takapihamme kallion, joka oli puoliksi maan peittämä. Ehkä Purren elämän paras tapahtuma. Aamupäivämme koostuvat lähinnä kalliokiipeilystä. Isoveljensä tyytyy nousemaan kerran ja jää sitten laelle nököttämään. Vahinko, ettei Purre osaa vielä itse tulla alas. Onnekseen kykenee kuitenkin vaatimaan sylikyytiä. Kallio on minun mielestäni meidän pihan kaunein elementti. Se näyttää ihanalta, oli mikä vuodenaika tahansa.

Paavin lettu

Olipa kerran kolme kolmasluokkalaista poikaa, joiden kevät lukukauden käsityötehtävä oli virkata pipo. Pipon virkkaamiseen käytettiin koulussa 32 tuntia. Kolmesta pojasta kaksi sai piponsa ajoissa valmiiksi. Kriteerinä opettajalla oli se, että pipo täytyy mahtua omaan päähän. Pojista kolmas toi kotiin pienen sykerön. Kuin kissalle tarkoitetun pipon. Kysellessäni kuinkas tässä nyt näin kävi päädyimme seuraavanlaiseen keskusteluun.

-Mitä, mitä, mikä tää nyt on? Täähän on ihan kesken.

-Eihä oo.

-Anteeks?

-Niin että ei ole.

-Onks tää valmis?

-Joo.

-Ahaa.

-Sä oot ihan samanlainen ku ope.

-Kuinka niin?

-Ei sekään tajunnu. Mä sanoin sille, että mä teen pipon mun pikkuveljelle.

-Toi ei ikinä mahtuis edes vastasyntyneen päähän.

-Nii no sitte se sano että ei käy ni mä muutin sillee, että mä teen sil tyylil ku paavil on.

-Häh?

-Paavil. Sellainen pieni hippa tuol takaraivos. Niinku lettu.

-Niin?

-Niin ni emmä sitte suostunu tekee enempää ku tää on mun tulkinta ja valmis.

-Mä en kestä.

-Nii ja sitte ope alko selittää, että mulle tulee pitkä miinus nytten tästä ku tää on kesken ni mä sanoin et enköhän mä ite tiiä et mitä mä lähin täs hakee.

-Kuinka monta kertaa mä oon sanonut sulle, että jos sulle annetaan jotain tehtäväksi koulussa niin sä teet sen ihan kyselemättä.

-Siis oikeesti kaikil muilla oli ihan samanlaisii ne. Mä oon ainoo jolla on jotain ideaa täs. Tää on niinku zoukki. Niin äiti, et jos tajuut. 

Pullantuoksua ja päiväunia

Paras pullataikina nousee Kaasisen äidin tattikulhossa. Takuuvarma. En ymmärrä miksi meni niin kauan, että uskaltauduin kokeilemaan fariinisokeria tavallisen sokerin sijasta pullien täytteeseen? Paluuta ei ole ollut. Lasten kanssa leivotut korvarit ovat aika rosoisen näköisiä, mutta meillä annetaan vain makupisteitä. Esikoiseni tapa juoda maito jäiden kanssa jaksaa huvittaa minua. Hänen mielestään maidosta tulee kesäjuoma, kun siihen laitetaan jäätä. Koululaiset kantoivat isot pussit kuvistöitä kotiin.

Pikkuinen ukko sujahti tänään päiväunille  leikkimökin parvelle ensimmäistä kertaa. Nukkui pienellä kerällä kaksi tuntia ja kömpi herättyään itse ulos. Sinä aikana sain siivottua pihaa. Juhliin on aikaa kolme päivää ja kaikki on kesken tai melkein kesken, mutta semmoista se on.

Viimeisiä koulupäiviä

Koulujen välisissä jalkapallomatseissa oli tunnelma katossa tänään. Kentän laidalla päivystäneet pikku maskotit pääsivät välillä jopa isoveljien syliin vaihtopenkille. Ihmeteltiin huutavia poikia ja leppäkerttuja. Pillimehut rinnuksilla syötiin murokeksejä. Pienin kannustaja nukahti kesken jännittävän rankkariskaban. Kotimatkalla tuhisivat jo kilpaa.

Mökki odottaa maalaajiaan

Nurmikon siemenet innostuivat sateesta. Kahdessa päivässä on multainen maa täynnä vihreitä alkuja. Kai se ruoho tässä joskus vielä rehottaa, voikukkineen päivineen. Poikien mielestä on hauska hiippailla mökkiin lautoja pitkin. Itse liukastuin märällä puulla ja sain jalkapohjaani mojovan kasan tikkuja. Unelmissani mökki on jo harmaa. Poutapäivää odotellessa on syytä keskittyä sisätiloihin. 

Reissu

Huomenna aamulla hyppään junaan ja matkustan Tampereelle. Työhön liittyvä reissu kesken hoitovapaan tuntuu epätodelliselta. Pää on höttöä. Toivon, että kahden tunnin junamatka riittää aivojen säätämiseen uuteen asentoon. Uskollinen reissukassini odottaa jo täyttäjäänsä. Epävarmana pakkaan muun muassa kynän ja huulirasvaa.

(kuva: The Cambridge satchel company)

Pieni mökki

Kyllä nyt jaksaa sataa, mutta ei se haittaa. Pienet apurit suihkivat leikkimökissä pensseleiden kanssa. Iltaisin käyn salaa korjaamassa pahimpia roiskeita. Ukkojen oma pesä valmistuu. Varpaatkin on maalissa. Haaveilen myös aitasta, josta saisi isommille lapsille mukavan kesähuoneen. Ehkä vuoden päästä? Koululaiset ovat jo ajatuksissaan lomalla. Nukkumaan meneminen tuntuu mahdottomalta.

Illalla

Kesä on melkein täällä. Muksut on hiekkaisia ja tuoksuvat ruoholta. Iltaisin suihkuhuoneen lattialle valuu ruskeaa vettä. Kerätään muurahaisia ja litistetään hyttysiä. Maalataan mökkiä. Reilu viikko juhliin. Sankarit ottavat iisisti.