Synttärisankari kirkossa

Kirkkonummen suomalaisella seurakunnalla on mukava perinne kutsua neljä vuotta täyttävät lapset yhteisiin syntymäpäiväjuhliin Masalan kirkkoon. Olin vastaavassa tilaisuudessa Pötin kanssa kahdeksan vuotta sitten ja ilahduin, kun kutsu kolahti Himpullekin. Juhlassa kuultiin seurakunnan lapsikuoroa, nähtiin nukketeatteriesitys Samuelista ja syötiin tietysti kakkua. Jokainen sankari sai päähänsä kruunun ja muistoksi Lasten Raamatun. Himpun mielestä nimikyltti, jonka hän sai itse valita oli paras. Siinä oli sikasiisti punainen traktori. 

Tilaisuus oli ihan yhtä mukava kuin muistin. Seurakunnan lapsityöntekijöillä ja pyhäkouluopettajilla oli ihanasti aikaa jutella lasten kanssa ja kysellä heidän elämästään. Sivukorvalla yritin kuunnella mitä Himppu heille kertoi. Olin kuulevinani, että kissoista oli puhetta ja isosta määrästä veljiä. Niin ja siitä, että hän odottaa kesää. Himppu on jo kaksi viikkoa hokenut, että sen jälkeen kun pääsiäiskukko on käynyt, alkaa kesä. Älä tule takatalvi, tule lämmin kevät!

Perjantai-iltana

Meillä saunotaan ihan simona. Puilla lämpiävä sauna lämmitetään vähintään kolme kertaa viikossa. Saunomiseen liittyy erilaisia perinteitä. Kuten se, että sauna syväpuhdistetaan (lauteiden irroitusta myöten) juhannukseksi ja jouluksi. Minä saunon mieluiten niin, että lisään löylyveteen eukalyptusta. Mies saunoo pisimpään. Hän menee ensimmäisenä ja poistuu viimeisenä. Koska emme mahdu saunaan kaikki kerralla menemme vuoroissa. Mutta perheenpää istuu omalla paikallaan lauteiden oikeassa päädyssä koko vaihtuvien seuralaistensa saunomisen ajan. Yli tunnin helposti. Myös töntöt ovat ahkeria löylymiehiä ja heilläkin on omat mieltymyksensä saunomisen suhteen. Tosin ne rajoittuvat lähinnä kulinaristisiin aspekteihin. Saunajuomat valitaan kaupasta aina itse. Mieluiten otetaan Herra Hakkaraisen banaanilimsaa. Kolisevissa pulloissa, siis lasisissa, joissa on vetokorkit. Koko ajan skoolataan. Limsaa juodaan hitaasti. Niin kauan, että kiuasnakit on kypsiä. Nakit syödään pesuhuoneessa talouspaperikääreestä. Eikä niihin panna mitään mausteita. Sitten pestään hiukset. Vauvan hiukset sillä missä on hylkeen kuva ja Himpun hiukset sillä missä on Risto Räppääjä. Kuivatellaan. Laitetaan saunatakit. Sitten vauva kannetaan sohvalle ja Himppu tepsuttaa perässä. Märät jalkapohjat lätsähtelevät parketilla. Sitten otetaan saunaperräiset. Siis maataan sohvalla viltin alla ja löhöillään. Näin ollaan energisinä valmiit iltapalalle. Himppu tahtoo yleensä toastin. Kahden leipäviipaleen väliin laitetaan kinkkua ja juustoa ja se grillataan voileipägrillissä. Tilaaja itse vahtii, koska kypsyys on sopiva. Vauva söi tänäänkin banaanin ja näkkärin. Ja yhden liiskaantuneen hedelmäkarkin. Yöpöytään jähmettyneen. 

Lastenhuoneessa

Ennen joulua muistin pari vuotta sitten Espoon Kierrätyskeskuksen muuttomyynnistä ostamani legopöydän. Se oli aika rikkinäinen, mutta jotenkin nostalgia-aalto pyyhkäisi niin voimakkaasti ylitseni, että ostin sen. Hinta oli huikeat 5 euroa. Siihen aikaan kun minä olin pieni vastaavia kapistuksia oli lapsien viihdykkeinä pankeissa. Muistan itsekin rakennelleeni ponien karsinoita palikoista, kun äiti hoiti asioita kassalla. Pöytä oli pitkään appivanhempieni varastossa, sillä ostohetkellä töntöt olivat tosiaan alle kaksivuotiata. Unohdin sen kokonaan, kunnes näin siitä vilauksen ja tajusin, että sehän on täydellinen joululahja nyt kun pojat ovat jo isompia. Pöytä on muovia, joten sen korjaaminen olikin melkoinen haaste. Voin rehellisesti tunnustaa, että en tehnyt sen eteen juuri, mitään, mutta alunperin oli vakaa aikomus tehdä kyllä. Olin jo hilannut pöydän naapurimme verstaalle tuunattavaksi, kun mykoplasma kaatoi koko perheen ja sanotaanko, että vertstaalle ehtiminen oli aika haastavaa. Niimpä meidän naapurinsetä korjasi ja maalasi pöydän töntöille ja siitä tuli kyllä aivan upea! Pojat on nököttäneet sen ääressä torneja tekemässä joka ikinen päivä.

Dinosauruksille löysin kivat hyllyt Ikeasta. Ne ovat oikeasti sellaisia tauluhyllyjä, mutta sopivat loistavasti tähänkin tarkoitukseen.

Laiva on lastattu

Ihana viikonloppu takana. Paljon merkkipäiviä, mies täytti 49 vuotta, isoäiti 86 vuotta ja sitten ystävänpäivä vielä siihen pälle. Lähdimme miehen kanssa kahdestaan, tai oikeastaan vauvan kummien kanssa, mutta ilman lapsia Viking Gracelle lauantai-iltana ja eilen sunnuntaina tultiin kotiin. Grace on kyllä hieno laiva. Kylpyläosasto on aivan upea. Oltiin yrittsaunassa, höyryhuoneessa, porealtaissa ja kylmähuoneessa. Ruoka oli hyvää ja palvelukin tosi ystävällistä. Yksi yö oltiin poissa, mutta tönttöjen mielestä oltiin koko viikko. Tai ainakin se tuntui siltä. 

Onneksi tuliaiset onnistui. Himppu oli kissapuvustaan niin innoissaan, että nukkuikin se päällä. Tänään on ollut mieletön auringonpaiste, ollaan nautittu siitä kasaamalla 350 palaista legolaivaa kolme tuntia. Vauva toimi tarjoilijana. Hän kantoi keittiöstä muun muassa mantelimaitoa, banaania ja lakupötkön, jonka tosin söi itse. Vähän taisi äidiltä taidot loppua, koska kolmeen kerrokseen jäi epämääräinen reikä, jota ei kyllä mallikuvassa ole ollenkaan, myöskin neljä palaa jäi yli, mutta tönttöjen mielestä tuli upea ja se on tärkeintä. Himppu laittoi matkustajat kyytiin. Vauva asetti tutin perätuhdolle ja laiva lähti matkaan kohti Masalaa. Kiva olla kotona, chili con carne porisee hellalla. Kun mies tulee töistä, lähdetään pulkkailemaan. 

Ihmeellinen hiihtoloma, kun kaikki isommat lapset ovat maailmalla. Pötin kuvaterveiset ilahduttavat. Alla oleva otos tuli tänä aamuna klo 7.05. Jäin miettimään oliko hiukset tässä jo vahalla aseteltu "just hyvin" vai oliko hän juuri noussut sängystä. 

Synttärit

Voi kamala sentään. Hei olen Annika ja olen 32-vuotias. Huh. Juuri laskin, että olen asunut Rauhalassa vuodesta 2006 lähtien eli toukokuussa yhdeksän vuotta. Se tarkoittaa sitä, että olin 23-vuotias kun astelin tähän taloon ensimmäisen kerran ja nyt 32. Huomaako jotenkin, että kärsin jonkinasteisesta ikäkriisistä? Olen tosi paljon tyytyväisempi elämääni nyt, kuin 10 vuotta sitten, mutta siitä huolimatta. Ei tarttis tulla vuosia enää yhtään. Muutenkin tuntuu, että ollaan jossain murrosvaiheessa sillä täytin syksyä ajatellen lasten päivähoitohakemukset ja hain itselleni opiskelupaikkaa. Kaikenlaista uutta.  

Iloisempii aiheisiin. Sain äidiltä synttäriviikonloppunani hänelle turhaksi käyneen Lars Bessfeltin Flakes-valaisimen. Sille löytyi hyvä paikka meidän ruokapöydän päältä. Älkää kiinnittäkö huomioita, mun keskeneräiseen projektiin, joka on siis tuon ikivanhan mustan boordin repiminen irti tuolta ikkunaseinältä. On edennyt hieman hitaasti. 

Viikonlopun paras lahja oli Pötin tekemä postmoderni savityö "Lötsähtänyt omena". Olen ihaillut sitä lauantaista lähtien. Se on kyllä tosi upea.

Puolet meidän perheen muksuista karkasi tänään aikaistetulle hiihtolomalle pohjoiseen. Karhunpoika on sairastanut ja ollut tosi säälittävä. Vauva kipeänä on kyllä jotain tosi sympaattista. Hän sai muuten kuvissa näkyvän karhupuvun jo viime kesänä, mutta se oli aivan valtava. Ukko on kasvanut, sillä nyt lököttää enää vain sopivasti. 

Pullero

Yllä olevan kuvan nimi on "Onhan se vähän kasvanut". Rolle on seitsenkuisena jo melkoinen mötikkä, mutta totuuden nimissä pitää tunnustaa, että ei se kyllä livenä minusta ihan noin valtava ole. Jotenkin kuvakulma on pullistava. Himppu on tässä laskemassa kissaa maahan, joten sillä on takajalat jo melkein lattiassa, ehkä se johtuu siitä. Pulleromaisuus.

Olen tehnyt listaa kevään remonttihommista. Ihmeellistä miten surkeat valikoimat tapettivaihtoehdoista on missään nettikaupoissa. RTV:ssä on minusta tähän saakka ollut parhaat vaihtoehdot ja hinta-laatusuhde, mutta sinnekin pitää ilmeisesti raahautua paikalle. Mies huokaisi nähdessään entrauslistani. On uskomatonta miten paljon löytyy pientä fiksattavaa. Sellaista minkä arjessa unohtaa, silmä tottuu niin nopeasti, vaikka alunperin joku juttu olis häirinnyt kuinka. Mikään ei ole niin pysyvää, kuin väliaikaiset viritykset. Että tehdään tämä loppuun sitten joskus. No, nyt tehdään. Tavoitteena on, ettei listassa ole yhtään kohtaa huhtikuun loppuun mennessä. Ans kattoo.

Vispipuuroa

Onnistunut päivä. Vauva on innoissaan kihartuvasta tukastaan. Serkulla on samanlainen. Himppu leikki majaa vaatehuoneessa tuntikaupalla. Hän myös söi majassa makaronilaatikkoa ja ketsuppia. Vauva kiikutti majaan Himpulle viinirypäleitä sekä maitoa. Mummu toi ison kulhollisen vispipuuroa. Vitsi miten hyvää. En edes muista, koska olisin viimeksi syönyt sitä. Himppu haluaisi muuttaa pikkuhuoneeseen meidän makkarin viereen. Siinä asuu kuitenkin Onni, mikä selvästi vaikeuttaa Himpun muuttoa. Hän kuitenkin kantaa sitkeästi tavaroitaan sinne, mistä esiteini on tietenkin innoissaan. Pötillä on ollut onnistumisia koulussa. Koululaiset odottavat hiihtolomaa malttamattomina. Minä olen lauantaina 32-vuotias. Kuullostaa vanhalta. Aika saisi pysähtyä än yy tee nyt.